Rautalampi 26 p. jouluk. 1848.
Christina Stenbäck.
59. H. Renqvistille, 2 p. tammikuuta 1849.
Koska meitä on nyt Jumala auttanut uuteen vuoteen onnellisesti, niin toivotan minä rakastetulle opettajalleni onnellista uutta vuotta ja tuhansilla kiitoksilla muistan teidän viimeistä preiviänne ja niitä kauniita kirjoja, jotka sen myötä tulivat, erinomattain Ehtoolliskirjaa, joka valaisi minua niissä asioissa, joista ennen olin pimeydessä.
Nyt tulen minä teidän tykönne uusilla sanomilla. Minä olen muutamia kertoja käynyt Tuusniemen rajain sisällä ja vienyt sinne teidän kirjojanne Ivar Saalmannin tykö, ja neljänä pyhänä pitänyt siellä julkisen kokouksen, näyttäen Pyhän Raamatun todistuksilla heidän luulonsa petolliseksi ja sitte kehoittanut rukouksen harjoitukseen sekä itse työllä että muulla kanssapuheella. Ja niissä on nyt suuri muutos tapahtunut, niin että neljän kymmenen paikoilla on niitä, jotka taipuvat rukoukseen. Näin on Jumalan armo vielä heitäki kutsuva autuuden tielle, joka on suuri Jumalan rakkaus. Ja se suuri voima on ihmeellinen, joka siellä on Ruotsalaisen opilla yli Kuopion pitäjän, nurkkiaan myöden. Kuopion papit, paitsi Granitia, ovat tässä pimeydessä täysin määrin, mutta Tuusniemen pappi ei kuulu kumpaankaan; hän pitää rukouksen puolta, vaan ei ensinkään Ruotsalaisen.
Näillä uusilla seuraajillamme on halu käydä teidän luona, johon minä olen heitä kehoittanut. Nyt oli heillä taas toinen meininki, josta he vaativat minua teille kirjoittamaan, että jos teidän aikanne olisi sovelias käydä täällä, niin he lupasivat maksaa kulutuksen; vaan minä sanoit heille, ettei se ole pappein asia, eikä luvallinen niinkuin meille, jotka emme kysy muilta lupaa kuin kontiltamme, kuin lähtö minne tulee. Tämä vaatiminen on kyllä heillä todenteko, ja matkustus olisi tarpeellinen, vaan kirkkoherra tehköön, kuinka paras on. Juojärvellä Anders Kaistisen talossa olisi lupa käydä. Pyydän siis nöyrästi lähettämään tästä asiasta minulle vastauksen, sillä he halajavat teitä nähdä ja sitä minäki toivon halulla.
Tässä myös pyydän teiltä vakuutusta, lieneekö parempi olla neuvomata Jumalan samalla muita ihmisiä, koska sitä vastaan on niin kauhia vaino nousemassa, erinomattain Kuopion papeilta, joilla on uhka lain kautta rangaista. Ja tässä kaatuu teidän päällenne, ei kuritus, vaan pahin viha. Tämä nähdään siitä että Kuopion vara-kirkkoherra oli syksyllä rippikoulussa sanonut kauheimmalla tavalla, jota ei surutoin ihminen ollenkaan ilkeäisi suullensa ottaa, rukousta kieltäiskään, että perkele on Renqvistin helvetistä oksentanut ja Renqvist sitte oksentanut H. Tuovisen ja Mikko Hyvärisen, jotka nyt viettelevät koko läänin. Tämä Hyvärinen on Sysmästä peräisin ja asuu Tuusniemen kappelissa ja on ahkera rukouksen harjoittaja. Näin ovat asiat täällä ja saataisiin toteen, jos tarves tulisi. Tämä vaino olisi Liperinki papeilla, vaan provasti ei ole siihen suostunut ja nuoret papit eivät julkisesti nouse yli provastin. Kyllä magister oli saarnatuolissa kerran huutanut meidän pitäjässä olevan vääriä profeettoja, jotka omat koulun käymättömät, eikä ymmärrä mitään, mutta neuvovat kuitenkin ihmisiä. — — —
Minun kanssani on näin: jos minä jättäisin pois muille Jumalan sanan ilmoituksen, jota luonto välistä tahtoo hävetä tehdä, niin ei minulla olisi omantunnon lepoa, eikä rauhaa ei yöltä ei päivällä sentähden, että se on itselleni neuvoksi ja kehoitukseksi. Niin usein kuin minä sen teen, saan minä aina uuden valkeuden tuta oman sydämeni sisällisiä koettelemisia. Sentähden nyt pyydän kirkkoherralta vakuutusta puoleen eli toiseen, tietääkseni, mitä minun tulee tehdä, mitä jättää tekemätä. Tätä en ole suruttomille papeille vielä ilmoittanut, sillä he pitävät minua ilmanki mielipuolena j.n.e. Terveysiä paljo minun puolestani ja kaikilta ristiveljiltä ja sisarilta, toivotettu Isältä Jumalalta meidän Herran Jesuksen suloisessa nimessä. Amen.
Kirjoitettu seuran puolesta ja oman asian kanssa Maljasalmella
Liperin pitäjässä 2 p. tammikuuta v. 1849.
Henrik Tuovinen.