60. H. Renqvistille, 17 p. tammikuuta 1849.
Rakas ystäväni ja hengellinen isäni! Minä saan teille muutamilla sanoilla ilmoittaa hengellisen tilani, josta minä suren, ja ruumillisen köyhyyteni, josta minä häpeän senki tähden, että niin kauvan olen viipynyt teille kirjoittamasta. Siihen on ollut esteenä ensiksi, etten ole saanut rahaa niistä kirjoista, joka minun on teille maksettava, ja toiseksi, että olen ollut niinkuin pois langennut armosta. Mutta minä toivon, että, niinkuin rakas isä armahtaa lastansa, tekin minua niin armahdatte ja annatte minun nöyrän pyyntöni päälle tästä vastauksen. Jo seitsemän vuotta tätä ennen olen raittiuden seuran kirjaan nimeni pannut, ja Herran armon kautta lupaukseni pitänyt ja toivon elämäni loppuun siinä pysyväni. Herra on suuresta armostansa etsinyt minua kadonnutta lammasta, ja Hänen nimensä olkoon ijäti kiitetty! — Ruotsalaisen seuralta olen vihattava, mutta on kuitenkin minullaki muutamia ystäviä. Olisi paljonki puhumista, mutta ei aika myöden anna, sen vaan sanon, että toivon teille vanhan velkani vuoden sisällä tästä edes maksavani, jos suinkin on mahdollinen.
Rauhan ja rakkauden Jumala varjelkoon suuren arvonsa kautta kaikesta pahasta ja vahvistakoon kaikkeen hyvyyteen sekä teitä että minua! Tätä toivottaa teidän ystävänne ja sanan kuulianne
Kuopiossa 17 p. tammikuuta 1849.
Johan Haapalainen.
Nerkon kylässä Iisalmen pitäjässä.
[Johan Haapalainen tuli tunnustusvankina Svartholmassa ollessansa
Renqvistin tuttavaksi.]
61. Samalle, 23 p. tammikuuta 1849.
Terveysiä paljon teille, rakas herra, minulta alakirjoittajalta, jos te vielä elänette; sillä tänne tuotiin teistä jo kuoleman sana, jota ei kuitenkaan ole oikein tietty, onko se tosi vai valhe. Minä en silloin saanut teitä nähdäkseni kuin täällä kävitte, sillä minä satuin Revon kylään sillä ajalla koulua pitämään, vaikka olisin kyllä ollut velkapää käymään teidän opetustanne kuulemassa, koska ei ole muualla ollut tilaisuutta kiittää teitä lahjoitettuin kirjainne edestä. Kuin se on tähän asti tullut laimin lyödyksi, niin nyt, saatuani tilaisuuden teille kirjoittaa, sanon teille hyvin paljon kiitoksia lahjainne edestä. Ja kuin se kuoleman sanoma tuli korvilleni, niin minä hämmästyin, en sitä ajatellen, että teille olisi kuolemassa vahinko tullut, vaan meidän oman etumme tähden hengellisissä asioissa, koska ei vielä ole senkaltaista opettajaa ilmaantunut kuin te olette, koko korvan kuuluvilla ja epäilen, tokko Herra enään lähettänee toista. Iloisen mielen saisin minäki, jos saisin kuulla teidän vielä elävänne.
Ne neljä kirjaa, nimittäin, Ankara varoitus, Wastauskirja, Wiinan kauhistus, Kiroilian rukous sain minä Waselia Ratiselta samassa käsiini, kuin ne Parviaisen poika oli siihen jättänyt. Eläkäät terveenä, rakas opettaja. Sonkajassa 23 p. tammikuuta v. 1849.
Aaron Öhrn.
Lasten opettaja.