67. H. Renqvistille, 2 p. heinäkuuta 1851.
Kuin me olemme saaneet kuulla, rakas opettaja, teidän ahkeruutenne ja halunne Jumalan ja Kristuksen valtakunnan levittämisestä ja lunastettuin sieluin pelastuksesta, jonka me olemme myöskin havainneet "Wäärän opin kauhistus kirjasta" ja siitä nähneet teidän sotivan vääriä lahkokuntia vastaan, ja myös tiedämme teidän toimittaneen suomen kielisille monta hyvää kirjaa, joita on täällä eniten tätä aikaa löytynyt käsikirjoituksissa; niin meidän pieni joukko rakastaa teitä niinkuin asetta Herran kädessä ja toivoo teitä nähdä ja puhutella. Mutta kuin teidän ja meidän välillä on pitkä matka, sillä me asumme Lohtajassa, niin olemme ajatelleet kirjoittaa teille, toivoen, että se veljellinen rakkaus, joka syttyy Kristuksen rakkaudesta, ulottuu niiden kaukanakin asuvain tykö, joita ei olla luonnon silmillä nähtykään. Me olemme saaneet kuulla siellä olevan kirjan präntinkin, ja koska täällä olisi monta kirjaa, joita ei nimi-kristittyin suuri joukko tunnekkaan, niin kysymme, jos kävisi laatuun siellä präntätä näitä käsikirjoituksia, joita nimitetään mystico-kirjoiksi, niinkuin Krist. Ant. Römeling kirjassansa theologia mystica [Eipä theologia mystica olekkaan Römelingin vaan Jean Pordagen tekemä kirja. Suom. muist.] (se on suomeksi: salainen Jumalan opetus) sanoo ja kirjoittaa. Sillä tämä opetus on salaisella tavalla sielun salaisessa pohjassa Pyhältä Hengeltä eteen asetettu, ja tulee pannuksi vastatuksin puustavi- ja koulu-theologiaa, jota opitaan kirjasta järjen voimalla. Hän sanoo toisessa paikassa: kuinka on se mahdollista, että se sotamies on seisomainen vihollisen edessä, joka poikkee järjestyksestä ja ottaa muuta eteensä. Jos hän ulkonaisella ruumiillansa jotaki toimittaa kutsumisessansa, niin sielu on kuitenki Kristuksen sotalipun alla, eikä se saa sisällisellä ihmisellä näihin maallisiin ryhtyä. Kunki täytyy vaikuttaa siinä keskeydessä, jossa hän seisoo, ja vaikka meidän tilamme vaatisi jotaki maallista korjaamaan, niin ei se saa kuitenkaan ikänänsä tulla sydämeen, joka yksinänsä on sen suuren Jumalan oma.
Mutta jos meidän pitää saaman voiton, niin meidän tulee kaikkein enimmän sotia itseämme vastaan. Sisällinen vihollinen on aina vaarallisin, niin myös meidän maailman henkemme lihallinen tahto meissä. Kuin tämä kotovihollinen on voitettu ja alas painettu, niin ne ulkonaiset täytyvät itsestänsä antaa itsensä vangiksi. Mutta koska se ennen parannusta hallitsi sielussa niinkuin kuningas, niin pyytää se aina saada entistä valtaansa.
Meidän nöyrä ja ystävällinen anomisemme olisi saada tietoa tänne, jos niitä "salatun elämän" kirjoja siellä on muita osia präntätty kuin se ensimäinen. Pyydämme tähän antamaan meille vastauksen. Paljon terveysiä kaikilta veljiltä ja sisarilta yhteisesti. Lohtajan pitäjässä ja Ylikannuksen seurakunnan Wälikannuksen kylässä 2 päiv. heinäkuuta v. 1851
Isaak Kattilakoski.
Erik Tokola.
68. Samalle, Jyväskylästä 8 p. helmikuuta 1853.
Vastaukseksi monista preivistänne on ensisti anteeksi pyyntöni, etten tätä ennen ole vastannut, johon on ollut monta syytä.
Minä läksin 8 päivänä joulukuuta Turkuun ja pääsin Tuomaan päivänä Ylänteen kartanoon, jossa tulin olemaan 15 p. tammikuuta sentähden kuin olivat maat sulana. Siellä pidimme monta kallista seuraa. Sitte läksimme Turusta 20 p. tammikuuta ja tulimme Tampereelle 24 p. samaa kuuta ja kuin menimme mamseli H:n tykö, niin oli saanut teiltä preivin, jota oli lukemassa ja jossa te kaipaatte minun päälleni, etten ole vastannut preiviänne. Samassa kun istuin tuolille, sanoi mamseli: tuossa se nyt istuu laiska kirjoittaja, Tuolla tavalla sain häpiää kunnian siaan ja se oliki oikein. Sitten tulimme Jyväskylään, jossa taas sain lukea preivinne Willgrenille. Se oli aivan ihmeellistä, että yksi niistä Pyhän Raamatun Ydin-kirjoista joutui Hedbergin käteen, jota lukiessaan hän oli aivan alakuloinen, ja kun vielä sen lisäksi yksi ystävistämme nuhteli häntä väärästä opista, vastasi hän: siitäpä olenki useasti ollut kiusattu.
Kartanon ystävät voivat hyvin ja erinomaittain kapteini [Jägerhorn
Ylänteen kartanossa.] on kasvanut kristillisyydessänsä; häneltä
saatte paljo terveyksiä, ja samoin minulta ja veljeltäni ja Annilta.
Kirjoitti alaisin ystävänne
Gabriel Purri.