Terveyksiä paljo teidän rouvallenne ja lapsillenne. Nöyrimmästi rukoilen, että täyttäisitte anomiseni ja kirjoittaisitte minulle kirkkoherra Saelanin kautta.
Jumalan rauha Jesuksessa Kristuksessa olkoon teidän kanssanne!
Teidän entinen palvelianne ja opetuslapsenne
Jaakko Kinanen.
Onko Sortavalan puolella ilmaantunut niitä, jotka antavat itsensä kuohita? Täällä on niitä onnettomia sadottain.
71. Samalle, 28 p. kesäkuuta 1857.
Seppä Matts Limnell, Panelian kylästä, Euran pitäjästä ja Kiukaisten kappelista, on pyytänyt minua kirjoittamaan teille ja kysymään neuvoa hänen sielunsa tilasta. Hän sanoi: usiampia vuosia takaperin olin minä armon tilassa mutta maailma ja maallisten kappalten halu virkosi jälleen valvomattomuuden tähden, enkä sitte enään ole armosta vakuutettu ollut. Kohta sen jälkeen makasin sairaana koko vuoden. Minun tilani on juuri senkaltainen, kuin Johan Bunian kirjoittaa: "Yhden kristityn vaellus-kirjassa" miehestä joka istui rautahäkissä. Menneenä syksynä hän jo sitä valitti minulle ja minä neuvoin silloin häntä tukemaan Arndtin "Totisesta kristillisyydestä" toisen kirjan alusta 1, 2 ja 3 luvun perään-ajatuksella ja huokauksella, että Herra hänelle ilmoittaisi hänen sielunsa tilan.
Kun minä kysyin: vieläkö synti on niin rakas kuin ennenki, niin hän vastasi: ei; omatunto minua alati nuhtelee synnistä, minä olen muutoin niin paatunut: minä olen tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Minä: no kuin omatunto alati muistuttaa synnistä, niin seuratkaat Jesuksen suloista kutsuvaista ääntä Matth. 11: 28, ynnä monen muun armolupauksen kanssa; lukekaat Jumalan sanaa, niinkuin Freseniuksen "Rippikirjaa" ja paetkaat Jesuksen tykö kaiken teidän paatumuksenne, syntinne ja turmeluksenne kanssa, ristin juurelle, ja luottakaat Hänen suureen sovinto-uhriinsa. Te tiedätte, että se "on täytetty", synnin velka on täydellisesti ja ylivuotavaisesti maksettu, ijankaikkinen vanhurskaus on edestuotu j.n.e. Niinkuin te sanoitte, että te armon kautta vihaatte syntiä ja usein huokaatte: Herra Jesu, auta minua, ettekä myös epäile Kristuksen ansion täydellisyydestä, ja teillä myös välipäin on armon vilaukset; niin ette vielä ole tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Paetkaat siis Jesuksen tykö ja rukoilkaat Häntä pyhällä verellänsä pesemään teitä puhtaaksi. Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meitä kaikista synneistä. Rukoilkaat, että hän teitä pukisi Hänen vanhurskautensa ja viattomuutensa puvulla.
Hän vastasi: kyllä minä sitä olen koettanut, mutta ei minulla ole armon vakuutusta…
Minä olen kysynyt Daniel Dahlbergiltä ja torppari Gustaf Satolalta, jotka asuvat samassa kylässä (jotka myös lähettävät terveyksiä teille), kuinka sepän sielun tilan kanssa on laita? Dahlberg vastasi: seppä ei ole enään useana vuotena voinut työtä tehdä, vaan hän lukee ahkerasti Jumalan sanaa ja viettää siivoa elämää. Ja kuin seuraa pidetään kylässä välistä yhdessä välistä toisessa talossa, niin hän on läsnä. Toisinansa hänellä on armon vakuutus, mutta enimmästi hän valittaa olevansa juuri sen miehen kaltainen, joka istui rautahäkissä, niinkuin Bunian kirjoittaa. Toisinansa tyytyy hän myös tähän Jumalan johdatukseen, sanoen: "Herra tietää oikian avun ajan, Hän kaikk' toimittaa parahin." H. Satola sanoi: Limnell käy pyhällä ehtoollisella, mutta sanoo ennen sinne mentyänsä, ettei se häntä hyödytä, vaan paaduttaa, ja sieltä palattuansa hän sanoo samaa. Samoin hän mainitsee seurassa käymisestä, mutta menee kuitenki sinneki. Paljo hän myös kyyneleitä vuodattaa joka päivä tilastansa. Hän mainitsi vielä: minä olen rukoillut Jumalaa armahtamaan minun perhettäni ja Herra on kuullut minun rukoukseni. Herättävä, valittava ja kääntävä armo tekee voimallisesti työtä heissä. Jumalan kiitos!
Kaikesta tästä pyydän minä teiltä hyvää neuvoa ja vastausta tälle rakkaalle kristiveljellemme.