Rauma 28 p. kesäkuussa 1857.
J. M. Ilwan.
72. Samalle, 1 p. helmikuuta 1858.
Kallis ystävä Jesuksessa! Koska olemme nyt olleet kauvan aikaa ruumiin puolesta eroitettuna, eikä olla oltu suupuheisilla, emmekä kirjoituksenkaan kautta ole toisiamme lähestyneet, niin on tullut monesti mieleeni katsomaan, ettei vaan usko olisi minussa kuollut rakkauden töistä. Monesti olen ajatellut apostolin sanoja: "muistakaat niitä ensimäisiä aikoja." Tämä on tehnyt minulle halun, että vielä käydä katsomassa ja suullisesti puhuttelemassa teitä, rakas ystävä, ennenkuin Herra meitä pois kutsuu; vaan kuin siinä on ollut aina minulla esteitä monia, niin olen tahtonut pyytää jättää tämän asian Herran armovaikutusten alle, enkä tahdo itse olla esteenä, jos Herra tekin selvän käskyn lähteä tielle. Nyt luetan vaan ystävälleni kirjan mielihalussani. On mahtanut teidän mieleen tulla minun kohdaltani peloksi se hengellinen kuolema, joka on joka päivä ja aika tarjona, jos ei usko ihminen joka päivä uudistetuksi, vanha ihminen himoinensa kuoletetuksi, Jumalan rakkaus Pyhän Hengen kautta pyhitetyksi, vaeltamaan Jumalan tuntemisessa, uskovaisten kanssakäymisessä ja Hengen yhteydessä.
Kuin sanoin, ettemme ole kauvalle aikaa yhdessä olleet vaan se oli Mikkelin markkinoilla ensikerran, kuin me tulimme yhdistetyiksi sillä Isän Jumalan rakkaudella, joka oli niin ihmeellistä, sillä se kävi minun, niinkuin Korneliuksen kanssa Minä olin toista vuotta vaeltanunna lain varjon alla, ulkona Vapahtajan ansiosta; mutta kuin suuresti halajin armoa ja uskon vakuutusta, niin vissisti sain Pyhän Hengen kautta, joka kirkasti Jesuksen ansion, vajotti hänen verensä viheliäiseen sieluuni, joka sitte peitti ja upotti syntein paljouden Jumalan laupeuden vereen, josta vuoti minulle lapsen-oikeus. Siinä sain tuta sen sanan: "niinkuin saaliin jaossa iloitaan". Mitäs ilo silloin on kuin synnin orja otetaan taivaan herkkupöytään! Tämän muisto vetää veden silmään. Vaan kuin sitte laskettiin uskossa elämään, niin on siinä Herra minua ihmeellisesti kuljettanut. Hän on minua Henkensä kautta johdattanut ja opettanut ja sitte Hän lähetti teidät Mikkeliin, niinkuin minulle puhumaan. Ei kukaan usko sitä iloa, mikä minulle tuli. Mitä puhuitte, ne kaikki olivat niinkuin ainoasti minulle puhutut. Kuin minä vasta olin koetellut, niin uskoin todeksi kaikki, koska ne olivat niin minun koettelemiseni jälkeen. Niin tulin uskoon, sain rakkauden sieluhuni. Sen ilon alla tulitte sydämelleni niin kalliiksi, etten ensimältä elänyt sitä päivää, jona en olisi ajatuksillani käynyt Sortavalassa luonanne. Aina se on ollut minulla kalliissa muistossa, kuinka Jesuksen rakkaus meidät armon kihlauksella kihlasi.
Se on minun autuuteni perustus, että minä uskosta elän Se on minun uskoni, minkä armoittamisessa sain, että Jesuksen kautta tulen hänen verellänsä synnistä pestyksi kuolleesta uskosta elävään uskoon, niin nyt vaan on jokapäiväinen työ, että pahan sydämen haluja kantaa Jesuksen tykö. Siinä saapi nähdä, kuin synnin päälle-karatessa vetää Jesuksen ansion eteen niin sen voima raukee kaikki; siinä tulee sydän vahvistetuksi, ja sen päälle rakkaus syttyy. Ainahan jokainen hyväntekiätänsä rakastaa. Tässä on minulla välikappaleena rukous ja Jumalan sana. Tätä ilmoitan ystävälleni, enkä maailmalle.
Nyt täytyy minun lopettaa puheeni, että en tiedä, saammeko tässä armon valtakunnassa olla yhdessä: vaan se ilo kehoittaa toivoani, että pääsemme kunnian valtakunnassa yhteen meidän Herramme iloon! — — — Herran rauha ja rakkaus olkoon teidän ja meidän kanssamme! Paljo terveyksiä teille ja muille ystäville Kristuksessa.
Hirvensalmesta 1 p. helmik. 1858.
Antti Manninen.
73. Samalle, Mikkelistä 12 p. helmikuuta 1858.