— Ja te olette eksynyt tänne tuntureille?
— En, — ei minun täällä-olossani ole jälkeäkään eksymisestä. Minä olen pienestä pitäen toivonut saavani tulla tänne. Ja tänä kevännä pyysivät täkäläinen pappi ja hänen rouvansa kirjeellisesti minua käymään vierailemassa heidän luonaan. He ovat niin rakastettavia, maailman miellyttävimpiä ihmisiä he ovat! Ja minä viihdyn niin hyvin täällä. Täällä on niin ihana ilma, niin raikas ja kevyt!… Ja pappilassa on kaksi lasta, poika ja tyttö. Nekös ovat suloisia ja hauskoja!… Niin, minä olen täällä kerrassaan uudesti syntynyt. Eikö teistäkin näytä siltä? — Hän hymyili. — Oletteko kuullut sellaisia kysymyksiä!… Niinkuin te tietäisitte, millainen minä olen ennen ollut!
Hänen eloisuutensa hämmästytti ja rauhoitti Jussaa. Ja missä oli katseen totinen ilme?…
On kohtauksia, joita salainen juhla seuraa, ja juhlailoon sisältyy niin paljon…
— Mutta minkätähden aiotte suomalaiseksi papiksi, herra Jongo?
— Suoraan sanoen, sitä en tiedä itsekään.
— Minusta teidän olisi pitänyt ruveta norjalaiseksi papiksi… Mutta jos te tulette papiksi suomalaiseen rajapitäjään, niin minä tulen kuulemaan teitä.
— Niin, luvatkaa se minulle! — Silloin minä saarnaan vain teille, yksistään teille!
— Ja sitten teidän pitää saarnata suomeksi, ei lapiksi…
Kivikirkkohan siellä on — rajapitäjässä?
— Niin.