Hän kumartui katsoakseen Jussaa silmiin, mutta samassa nojautui hän taakse päin. Jussan katse oli tyly ja kylmä.
"Juhani!"…
"Matkustatko jokea alas kotiisi, Elna?"
"Matkustan! — Enkö ole jo puhunut siitä sinulle?"
"Et ole… Et ole sitä maininnut. Tuskinpa olisit nytkään maininnut, jollen olisi kysynyt… Mieleeni johtui kysyä."
He olivat ääneti. Elna nykki hermostuneesti ruohoa.
Vihdoin sanoi hän: "Vouti kuuluu olevan huvimatkalla etelässä."
"Vai niin!"
Seurasi tuskastuttava hiljaisuus. "Hän asuu joen suussa", sanoi sitte Jussa. "Olen nähnyt hänet yhden ainoan kerran, useita vuosia sitten, nimittäin silloin, kun hän tutki Biettar Oulaa porovarkausjutussa, häntä, jonka sanoit loihtivan metsän, käymällä vain sen läpi."
"En matkusta jokea alas siinä tarkoituksessa, että kohtaisin hänet."