IX:s KOHTAUS.
IINA. (Tulee vastaan hyvissä vaatteissa, vilkuen ympärilleen.) Selma! Missä olet sinä ollut… Minkä näköinen!—Katsos kuinka hyvin minä voin.
(Tuijottaa häneen ylenkatseellisesti.)
Hullu, et ymmärrä omaa parastasi. Onko sinun pakko olla tuollaisissa vaatteissa, kun voit tälläiset hankkia.
SELMA. Häpeä Iina!
IINA. Minäkö? Hehheh! Minä tein aikanani työtä leipäni edestä, olin nälissäni tuota kunniatani säilytellessäni, josta sinä näyt niin suurta huolta pitävän, mutta turhiksi huomasin vaivani, kärsivällisyyteni rupesi päivä päivältä loppumaan. Näin kuinka toverini tepastelivat kadulla hienoissa vaatteissa huolettomina, iloisina. Tulit sitten sinä luokseni. Olit vielä suuremmassa hädässä kuin minä. Teinkö muka sinulle väärin, että koetin osoittaa sinulle tien vapauteen. Sinä et ymmärtänyt tarkoitustani, mutta itse tulin temmatuksi kaikesta epäilyksestä. Nyt olen vapain, huolettomin ihminen maailmassa. Tuleppas katsomaan, kuinka kaunis kortteeri minulla on.
SELMA. (On kuunnellut kummastellen Iinan kertomusta.) Oletko lakannut kokonaan ompelemasta?
IINA. Hupsuko minä olisin, kun vähemmälläkin ansaitsen enemmän kun tarpeeksi. Tulepas illalla luokseni, niin saatpa nähdä, kuinka kauniita herroja——
SELMA. Iina raukka!
IINA. Minäkö Iina-raukka! Sinä raukka olet, kun et voi vapautua kahleistasi. Saat tulla vieläkin toverikseni, jos tahdot. Maksan sinulle hyvän palkan ja vapaan ylöspidon, eikä sinun tarvitse muuta tehdä kuin——Sinä olet kaunis—