SAARA. Mene ostamaan yksi »korvapuusti».
NIILO. Mutta miksikä—?
SAARA. (Silittää Kallen päätä.) Tahtoohan lapsikin jotain tuomisiksi.
(Antaa Selmalle rahan, menee sisään Kallen kanssa.)
VI:s KOHTAUS.
NIILO. Selma. Tahdon sanoa sinulle yhden asian, jotta voit sitä itse ajatella.
SELMA. Minkä, rakas isä?
NIILO. (Silittää poskea.) Eikö sinusta tunnu raskaalta olla täällä meidän luonamme?
SELMA. Hm!
NIILO. Älä salaa sitä minulta, rakkahani, olenhan sinun isäsi. Olisko se kumma, jos tämä elämä sinusta raskaalta tuntuisi, muistellessasi entisiä onnellisia aikoja äitisi puhtaassa, lämpimässä kodissa. (Huokaa.) Kun varamme ovat nyt niin vähiksi käyneet—-