RAHIKKA. Hänen kädessään tuo kamala kirja. Lie ehkä lukenut?
SELMA. Te ette tunne minua?
RAHIKKA. E-en suinkaan.
SELMA. Niin no, onko se kumma. Onhan siitä jo pitkä aika.
RAHIKKA. (Katsoo tutkivasti.) Mitä ihmeitä! Kuinka en heti—? Selmahan se on.
SELMA. No joko tunsitte!
RAHIKKA. Onhan se todellakin entinen pikku Selma. Ja minä kun aina olen ajatellut, että minne hän lie joutunut, sillä aikaa kuin maalla asuin.
SELMA. Kyllä minä teidät jo äsken tunsin.
RAHIKKA. Minä taasen olen kulkenut ja tuumaillut, että missä sinun—— teidän kasvonne olen nähnyt, kunnes huomasin kadottaneeni tuon— (Ottaa Selman kädestä kirjan.) Ei se saa olla teidän kädessänne.
SELMA. Miks'ei?