RAHIKKA. No se on sellaista… Ei nuori nainen—sellainen kuin te, saa tätä lukea.
SELMA. Jo minä ajattelin, että mitä liekin.
RAHIKKA. Hyvä, ett'ette lukenut.——Mutta, tuota, kuinka olette täällä … ja tällä tavoin ulkona kadulla?
SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin hämärältä voi.
RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte!
SELMA. (Huokaa.) Niin!
RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan?
SELMA. Käykää vaan. Minä en uskalla, jos äitipuoleni sattuisi tulemaan.
RAHIKKA. Onko teillä jo äitipuoli.
SELMA. Niin… Viimeisinä kahtena vuonna on suuria muutoksia elämässäni tapahtunut.