SAARA. Riittää jo tuota lorua!
NIILO. Oma tyttäreni. Kyllä minä ymmärrän sinua. Sinussa on äitisi henki. Minä osasin hänen ajatuksilleen arvon antaa, vaikka en voinutkaan niitä seurata. Sinunkaan tunteitasi en tahdo ruveta tuomitsemaan. Itse ymmärrät ne paremmin kuin minä ja—
SAARA. Niilo, eikö tästä loppua tulekaan.
NIILO. Hyvä Saara. Enhän minä mitään voi. Jos hän itse tahtoo——
SAARA. Mokoma nahjus!
SELMA. Kiitos isäni. Älä suutu minuun. Mutta kuten näet on parasta, että nyt lähden täältä. Tänne en enää jäädä voi.
RAHIKKA. Kaukonen, luottakaa minuun, minä pidän huolen hänestä.
(Selma ja Rahikka lähtevät.)
TOINEN NÄYTÖS.
(Kyökki: perällä vasemmassa kulmassa hella, sen tällä puolen kastrulliparvet; peräseinällä ikkunan alla pöytä ja kaksi tuolia; oikealla kaappi ja vuode. Ovi kummallakin sivulla).