SELMA. No ja sinä——
RAHIKKA. Minä asetuin pahetta vastaan, niin voimattomaksi kuin itseni näinkin.
SELMA. Sinä et siis——ole sellainen
RAHIKKA. En, kumma kyllä…
SELMA. Kumma kyllä?
RAHIKKA. Niin, sillä luulen, että jos minä olisin viekoitukseen joutunut, olisin yhtä vähän kuin kukaan muukaan säilynyt. Mutta älkäämme siitä enää puhuko. Tiedäthän sinä nyt entisyyteni. Sinussa löysin kaipaamani puhtaan kuvan, joka karkoitti painajaiseni, sinusta sain ystävän, joka voit sieluni uuteen eloon herättää.
(Syleilee.)
SELMA. (Huokaa syvään.) Voi, kun ei kenraalska vaan tulisi.
RAHIKKA. No tulkoon sitten! Harmittaa tuollainen! Luulevat, ettei köyhässä ole ollenkaan siveellisyyden tuntoa. Aivankuin ei palvelustyttö voisi puhtaasti rakastaa.
SELMA. (Miettiväisenä.) No sanopas sitten minulle mitä sinusta rakkaus oikeastaan on.