(Pyyhkii silmiään.)
Voisihan sitä toki vähemmälläkin saada sanansa kuulumaan.
LIISA. Niin, kyllä sinä olet oikeassa. Minä jo itsekseni samaa ajattelin, että riittäisi tuo vähempikin. Niin, perää siinä on——
MIINA. Mutta aika hyvin sen sanat muuten osuivat, kieltämättä oikein hyvin. Se ei ollut tavallista—.
LIISA.—mitä papit saarnaavat.
MIINA. Hän puhuu niinkuin tavallinen ihminen eikä kääntele ja vääntele edestakasin evankeliumia, milloin sitä, milloin tätä puolta; hän puhuu, mitä hän sielunsa silmillä on Jumalan sanassa löytänyt.
LIISA. Niin sinä puhut aivan kuin minä aioin sanoa: hän puhuu, mitä hän——Jumalan silmillä——kuinka se nyt olikaan——
MIINA. Mutta yksi paha vika hänellä on.
LIISA. Paha vika? Tarkoitatko——tuota——
MIINA. Hän ei ole millänsäkään harpatessaan silloin tällöin vähän liian kauas tekstistä. Siinä ei tosin olisi mitään pahaa. Eipähän ole sitten tuota papillista—velliä.