SELMA. Olisihan sitten hauskaa ojentaa hänelle kätensä ja sanoa: »Nyt olen varma sinusta!» Enkä minä laisinkaan pelkää häntä koetukseen pannessani, kunhan ensin—
IINA. Mutta mennään nyt. Tekeyt vaan kylmäksi häntä vastaan joksikin aikaa ja——
(Menevät.)
VI:s KOHTAUS.
(Miina ja Liisa tulevat talosta.)
LIISA. Miksi antaisit paheen valtaan päästä, kun sen estää voit.
MIINA. Niinhän se kyllä on. Vai siksikö se toisen hankki.
LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä.
MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot.
LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli.