"Niin minäkö! En mar olekkaan", keskeytti Pekka. "Vasta minä olen——"
"Älkää nyt turhia höpiskö", lausui taasen akka mahtavasti. "Selväänhän kortit sen näyttävät. Sinä olet syntynyt vuonna 1865 kaksi ajast'aikaa ennen sitä suurta nälkävuotta, Lokakuun viidentenä päivänä."
Pekka oli ääneti. Hän rupesi tuumailemaan, jotta kuinka se nyt oikein olikaan. Mitenkä hän nyt niin tuhma oli, ett'ei tiennyt ikäänsä—— Totta tosiaan! Tuo akan pahus on oikeassa! Johan siitä oli kaksi vuotta, kun hän ylioppilaaksi pääsi.
Akka keskeytti hänet.
"Sinulla on täällä Helsingissä rikas sinisilmäinen, pienikasvuinen hellu", jatkoi hän.
"Se on totta", huudahti Pekka. "Mutta mistä te sen tiedätte?"
Akka ei ollut kuulevinaan hänen kysymystään.
"Hän rakastaa sinua silmittömästi!"
"Onko se varmaa!" keskeytti nuorukainen. "Oo? hän rakastaa minua!"
"Sinulla on erinomainen pää", jatkoi pouvari ja sinusta tulee maan kuulu mies, mutta.——"