"Mutta——?"
"Sinä et ole terve!"
"No, sitä olen aina ajatellut."
"Sinulla on vaarallinen, hyvin vaarallinen tauti, jonka ainoastaan yksi lääkäri voi parantaa."
"Kuka se on?"
"Hänen nimeään en nyt saa selville, sillä toinen kortti on tuossa edessä, mutta täällä lähellä hän jossakin on."
"Riittää!" huudahti äkkiä Pekka hypäten jaloilleen. "Tähän saakka en ole siitä pitänyt lukua, mutta nyt en viivyttele hetkeäkään". Hän maksoi markan akalle ja riensi pois. Polonen poika! Hän tunsi nyt aivan hyvin kuinka tauti hänen sisuksiaan kalvasi. Kuinka oli hän voinut niin varomaton olla. Mitä oli tehtävä? Kuinka löytäisi tuon ainoan pelastajansa. Hänen oli löydettävä hänet, millä ehdoilla hyvänsä. Se oli hänen pyhä velvollisuutensa. Kuinka kävisi hänen isänmaansa, jos se hänet menettäisi, kuinka hänen armaan Ainonsa, jos hän tuonelaan muuttaisi! Oo, kauheata!
Hän tuli Helenan kadun päähän.
"Tässähän asuu Äyräpää!" tuumaili hän itsekseen ja läksi rappusia pitkin astumaan. Odotus-salissa istui yksi naisihminen ja hampaaton herrasmies. Pekka asettui sohvan päähän istumaan, pisti papirossin suuhunsa, otti pöydältä päällimmäisen kirjan käteensä, avasi kannen auki, luki nimilehden: "Hampaitten suhde sieluelämään." Tämäpä oli hänelle jotakin aivan uutta. Hampaitten suhde sieluelämään!
Hän käänsi lehden. "Sisältö: 1) Hampaitten ulkomuoto verrattuna ihmisluonteesen, 2) Hampaat sielun vikojen ja sisällisten tautien ilmituojina, 3) Mitkä sisälliset taudit voi hampaissa parantaa?"