"Sinun kanssasi! Minne?"
"Etkö luota minuun?"
Mari loi silmänsä maahan.
"Mutta onhan äijä ensin haudattava", virkkoi hän hiljaa.
"Kaikesta pidetään huoli!"
Niin kävikin. Pietari herra toimitti vanhuksen ruumiin hautaan. Marin lehmä ja kaikki, mitä arvokasta löytyi, myytiin, ja Mari muutti lapsineen Pietarhoviin, jossa Pietari herra vakuutti hänelle palveluspaikan toimittaneensa.
III.
Pietarhovissa on elämää. Perintöruhtinas on tullut sinne taasen monesta aikaa kesää viettämään. Omituinen kaupunki tuo Pietarhovi. Syntyneenä tuohon keisarillisen kesähuvilan kintereille, riippuu se siinä määrin tuosta elinlähteestään, että kun hovi on tyhjänä korkeista asukkaistaan, on kuni koko kaupunki olisi surkastuneena. Hovin komeita ikkunoita peittävät harmaat verhot, uljaat kuvapatsaat sen seinissä ovat rumiin puukoteloihin suljettuina, suihkulähteet kuivina ja puiston käytävätkin lakaisematta. Ihmiset haukottelevat ikävissään, kauppiaat märräävät ostajien puutetta. Vaan annas olla, kun hovin lippu liehuu tornissa, kun sen korkea omistaja on saapuvilla, silloin on kaupungissa liikettä, elämää, aivan kuin sumuinen syys-taivas äkkiä olisi kirkastunut, lämpimän kevät-auringon ruvettua surkastunutta luontoa virkistämään. Mahtavana keijottaa hovi kaikessa loistossaan suihkulähteistä hajoavan vihmasateen läpi heloittavassa auringon valossa; ihmiset hääräävät ja hommaavat, vosikat kulettavat kilvan "sidokkojaan", mielissään hykertelevät puotimiehet kämmeniään.
Niin on nytkin. Puhtaana, juhlapuvussaan odottaa uhkea puisto korkeita vieraita. Eikä sen kauan tarvitse odottaakaan. Perintöruhtinaan pieni seitsen-vuotias poika on hurmaantunut tähän luonnon ihanuuteen. Siellä nähdäänkin hänen joka päivä kävelevän vanhan harmaapäisen opettajansa mukana.
On lämmin aamu. Aurinko on niin korkealla, että se näkyy jo yli korkeitten puitten hovin päärappusille. Nuori ruhtinas on jo ennättänyt opettajineen luonnon helmaan. Milloin juoksee ketterä poika vanhusta piiloon, milloin vaatii hän opettajaansa kilpaa juoksemaan, aina sen mukaan mitä hänen pieneen päähänsä pistää. Opettajan muistuttaessa, ett'ei hän saanut niin raju olla, vastaa poika, että eihän nyt oppitunti ole ja että olihan hänen isänsä sanonut: "Antaa pojan mellastaa!" Nyt pisti päähän hauska tuuma.