»No, mihinkä teitä Jumala viepi?»
»Ei meitä Jumala vie», vastattiin, »itsehän me päätäkauten matkalle lähdettiin.»
»No, millekä asioille?»
»Ka kumman elävän kiinni saimme ja sitä nyt Linnaan kyyditsemme.»
»Kummanko elävän. Minkä?»
»Mikähän lieneekin, siivekäs kissa tahi muu hameriikin otus.»
»Näyttäkäähän. Ehkä minä sen tunnen.»
»Sinäkö?» huusivat matkalaiset pilkallisesti ja läksivät taasen hyvää kyytiä ajamaan.
Jopa saavuttiin Pulkkahan ja päätettiin kerrankin oikein herroiksi mennä tsajua juomaan.
»Mutta yhden pitää aina olla vahdissa», arveli Kolovan Pietari, viisain joukossa.