»Kuulkaas», alkoi taasen Paavo.
»Suus kiinni nyt», ärjäsi Turilan Mari. »Onko tässä nyt aikaa kuuntelemaan sinun lorujasi. Juo nyt äläkä palpata.»
»Kyllä tämä on parempaa kuin se, mitä me keitimme, mutta se olikin paljon väkevämpää. Mutta, en minä kuitenkaan tuosta pidä lukua; minä syön mieluummin pelkkää sokuria.»
Näin arveli Kelon Paavo.
»Oho, poika!»
»Katsokaas vaan tuota purlakkaa!»
»Senkin hölöhuuli!» sateli hänelle vastaukseksi ja sokuriastia muuttui hänen edestään pöydän toiseen päähän.
»Kauankos tuo mörtsi ne sisäänsä purnuaisi», lisäsi vielä joku.
Tällä välin oli trahteerin edustalle kokoontunut joukko uteliaita.
»Mitä teillä on siinä pytyssä?» kysyivät he.