»Mitkä ne siis olivat!» kysyi opettaja… »Toivola!»
Onni hyppäsi hajamielisenä seisoalleen. Onneksi oli hän kuullut kysymyksen. »Pielavesi, Nilakka Iisvesi ja Konnevesi!» vastasi hän rohkeasti, mutta luokka rupesi nauramaan ja opettaja ärjäsi: »Istu»
Se, jolta sitten kysyttiin, vastasi: »Ne ovat Viitasaaren reitti,
Saarijärven reitti, ja Rautalammen reitti.»
Toivala sai taasen muistutuksen tarkkaamattomuudesta.
Yhä tyytymättömämmiksi rupesivat opettajat käymään Toivolata kohtaan. Muutamat väittivät, että Toivola oli laiska, mutta se oli erehdys. Häneltä ei vaan riittänyt voimaa tekemään mitä hyvänsä, niinkuin muutamat kyllä voivat. Vanha hevoskonkari vetää nyhjystää kuormaansa, vaikka kuinka huonosti valjaissa olisi, vaikka länget kaulaa kalvavatkin, mutta vallaton, vapauteen tottunut ori siitä raivostuu, ja jos se ei auta, masentuu kokonaan.
Kerran syntyi taasen opettajain huoneessa keskustelu Toivolasta.
»Eihän siitä ole minnekään!» väitti luvunlaskun opettaja. »Vaikka kysyisi: Mitä on kaksi kertaa kaksi? niin ei häneltä heti saa oikeata vastausta… Töllöttää vaan aivan viattoman näköisenä eteensä, vieläpä tirkistää hymyillen suoraan vasten silmiäni.»
»Minä olen toista mieltä, veli,» huomautti luokan esimies. Vaikka tuollainen luonteen vilkkaus onkin haitaksi koulunkäynnissä, on se minusta paljon lupaavampi kuin tuollaisen jörön, joka ahnaasti nielee opettajan sanat mahaansa, voimatta niitä kumminkaan vereksi sulattaa.»
»Mutta mitä hyötyä on nyt tuollaisesta vilkkaudesta, kun ei sellainen todellisuudessa voi mitään perinpohjaisesti oppia, vaan tavottelee palan kutakin, voimatta kumminkaan opintarvetta tyydyttää.»
»Älähän huoli! Kun pojassa saadaan vaan opintarve selviämään, kun hänet saadaan tajuamaan, että ainoastaan seuraamalla tarkoin opetusta, hän voi pysyä kumppanien rinnalla ja samalla autetaan häntä taistelussa hajamielisyntiänsä vastaan, niin kyllä hänestä saamme oppilaan, joka helpommin seuraa opintoja läpi koulun, kuin nuo ukkomaiset jöllit, jotka yläluokille asti pinnistettyään voimiaan, väsyvät ennen aikaansa tahi takertuvat aineisin, joista ei pääse 'pänttäämällä', vaan järjen terävyydellä.