Yhtä yleinen, kuin pettävä ja vaarallinen on se uskonnollinen käsitystapa, joka, suosien tämän maailman pyrintöjä, sen nautintoja ja huveja, pyrkii sovittaa kristinuskoa maailmaan, jonka vuoksi olen kaikkialla koettanut saada rajaa Jumalan valtakunnan ja maailman välillä miten mahdollisesti tarkasti terotetuksi. Jesuksen Kristuksen valtakunta "ei ole tästä maailmasta". Mihin määrään tässä samoinkuin muissa suhteissa olen kyennyt oikein arvostella kristikunnan menneitä vaiheita sen erehtymättömän sanan mukaan, joka on pysyvä vielä silloinkin, kun taivas ja maa hukkuvat, siitä ei tule minun lausuntoa antaa. Sen vain tiedän, että paljo puuttuu. Suokoon armon Herra kuitenkin siunauksensa tällekin vähäpätöiselle työlle, jonka silmämääränä on ollut Hänen nimensä kunnia!
Oulussa, Lokakuussa 1887.
M. Rosendal.
I.
Johdatus.
Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa! Ps. 8: 10.
Ei mikään käänne ihmiskunnan kehittymisessä tapahdu yhtäkkiä; sitä edeltämässä on aina valmistusaika, lyhempi tahi pitempi aina sen mukaan, miten suuret ja perinpohjaiset sen seuraukset tulevat olemaan. Ennenkuin historian ylevin ja tärkein tapahtuma, se, joka suuremmassa määrässä kuin mikään muu on muuttanut maailman oloja, tapahtui, valmisti Herra kautta vuosisatojen ihmiskuntaa tätä tapahtumaa vastaanottamaan. Pitkä ja vaivaloinen on kansojen retki synnin ja erehdyksien pimeillä ja eksyttävillä teillä; vuosituhannet kuluvat umpeen, ennenkuin "tietäjät idästä" näkevät tähden, jonka valossa he löytävät Betlehemin seimelle. Yhden ainoan kansan keskuudessa säilyy totuuden tieto, mutta tämäkin kansa, Israelin kansa, on tuon tuostakin nääntyä jumalallisen lain ikeen alle, jota se ei jaksa kantaa, taikkapa kokonaan eksyä pois oikealta, Jumalan osottamalta tieltä, ennenkuin tuon pitkän odotuksen "aika on täytetty". Kun tarkastelemme ihmiskunnan vaiheita ennen Vapahtajan syntymistä, esiintyy eteemme äärettömän laaja ja vaihtelevainen näköala, missä toiset ilmiöt näkyvät ainoastaan himmeästi, toiset taas selvästi, niinkuin tulisoitot yön pimeässä. Toiset kansat kukistuvat, sortuvat, toiset vetävät huomiomme puoleensa suurilla urotöillänsä ja jaloilla voitoillansa; tuolla kuihtuva elämä ja henkinen kurjuus, tuolla taas edistyminen ja kukoistus, kunnes koko maailma vihdoin joutuu Rooman valtakunnan alaiseksi. Mutta kuinka vaihtelevaiset, erilaatuiset ja keskenään ristiriitaiset tämän suuren näytelmän eri kohdat ovatkin, tähtäävät ne kuitenkin samaan päämaaliin ja ennustavat kaikki, tavalla tahi toisella, sitä aikaa, jolloin "vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään." Ken oikein tutkii vanhan maailman historiaa oppii siinä kaikkialla käsittämään Herran tarkoituksen, sen Herran, joka äärettömässä rakkaudessaan ei tahtonut hyljätä ihmisiä, vaikka he olivat Hänen hyljänneet, ja joka kaikkivaltiaalla kädellänsä, kaiken inhimillisen pahuuden uhallakin, johdattaa kansat pimeydestä totuuden valoon. — Kahdella eri tiellä valmisti Jumala ihmiskuntaa Vapahtajaa vastaanottamaan. Toisen tapaamme pakanamaailmassa, toisesta kertoo Israelin kansan historia. Silmäilkäämme likemmin näitä teitä.
II.
Pakanamaailma.
Koska he itsensä viisaaksi luulivat, niin he ovat tyhmäksi tulleet. Rom. 1: 22.