Pisan kokous oli ensimmäinen noista kolmesta suuresta yleisestä kirkolliskokouksesta, jotka ottivat uudistaaksensa rappiotilaan joutunutta kirkkoa. Ne ovat kirkkohistoriassa tunnetut nimellä "reformeeraavat (parantavat) kokoukset". Jossain määrin ansaitsevat ne tämän nimen, sillä epäilemättä ovat nekin valmistaneet tietä uskonpuhdistuksen suurelle työlle, mutta keski-ajan kuolemaan tuomittu katsantotapa painoi niihinkin leimansa, sen eksynyt henki johdatti monet päätökset aivan väärään suuntaan. Reformeeraavat kokoukset ottivat turvataksensa vain kirkon häiriöön joutunutta ulkonaista järjestystä, mutta mikä todellisuudessa oli kirkon rappiotilan syynä, sitä ne eivät älynneet, siinä suhteessa olivat niiden edustajat arveluttavan sokeat. Tärkeä oli tuo painava sana: "yleinen kokous on paavia korkeampi", sillä se lausuu keski-ajan paavikunnan kuolemantuomion, tärkeä myöskin yritys tehdä loppu tuosta onnettomasta kakspaavisuudesta, jonka turmelemana kristikunta vuosikymmeniä oli ollut, jota paitse emme suinkaan saa halveksia kokouksen tarkoitusta puhdistaa kirkkoa "pään (paavin) ja jäsenten suhteen", mutta sannalle olivat kuitenkin kaikki nämäkin tuumat rakennetut. Syvempään oli synti juurtunut, tehokkaampaa uskonpuhdistusta kirkko kaipasi. Jos milloinkaan soveltuivat kristikuntaan viidennellätoista Vuosisadalla profeetan tuomitsevat sanat: "mitä varten teitä enemmän lyödään, koska te aina harhaelette? Koko pää on sairas, ja koko sydän on väsynyt".
VII.
Juhana Hus.
— valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa. Math. 5: 16.
Vaiennut oli Vikleffin ääni, mutta toinen uskonsankari oli astuva hänen sijalleen taistellaksensa vielä valtaavammin kuin hän sorretun totuuden puolesta. Ei Herralta konsanaan välikappaleita puutu; kun Hänen hetkensä on tullut, löytää Hän ne aina. Älkäämme myöskään kummastellen sitä oudoksuko, että keski-ajan suurin uskonsankari astuu esille syrjäisestä Böhmistä. "Tuuli", Pyhän Hengen tuuli, "puhaltaa kussa hän tahtoo".
Toiset ovat arvelleet, että osa vainotuita Valduslaisia pakeni Böhmiin, virittäen siellä aikojen kuluessa uskon sammuvaa lamppua, kunnes sen valo keski-ajan loppupuolella kirkkaana loisti koko kristikunnan nähtävänä. Oli miten olikaan: jo neljännentoista vuosisadan keskipaikoilla kaikui sieltä voimallisia, suuria ennustavia herätyshuutoja, vaikkei niiden merkitystä vielä siihen aikaan Euroopassa ymmärretty. Keisari Kaarle IV:nen v. 1348 perustamassa Pragin yliopistossa virkistyivät tieteelliset harrastukset ennen pitkää arvaamattomaan eloon, innokkaasti kannattaen tuota heräävää uskonnollista elämää, jonka jaloksi edustajaksi Herra oli valinnut Tsjekien pienen kansan. Konrad Waldhausenista (k. 1369) saarnasi kerjäläismunkkien jumalattomuudesta kuni Elias Baalin profeetoja vastaan, ja Miliks Kramsierista (k. 1374) ennusti voimallisesti, että Herra väleen oli rakentava Siionin hävitetyt muurit. Etenkin Pragin ylioppilaat kuuntelivat innostuneina näitä uuden ajan vartijaääniä, ja niiden kaiku sai itse kansankin monessa paikoin ihmetellen kyselemään: "vartija mitä yö kuluu?" Vielä rohkeammin kuin nämä uskonsankarit puhui Mattias Janov, jonka tapana oli sanoa: "toiset kantakoot rinnallaan pyhäinjäännöksiä; minä kannan kädessäni raamattua, tuota pyhiinvaellukseni uskollista ystävää". Taistellessaan kirkon turmelusta vastaan, jonka hän Jumalan sanan valossa näki ihmeen selvästi, loi hän uskonsa kirkkaan silmän tulevaisuuteen, odottaen turvallisesti apua Herralta. "Nostakaat päänne ylös, sillä teidän lunastuksenne lähestyy" todisti hänen profeetallinen äänensä. Janov kuoli v. 1394.
Näiden herätyshuutojen kaikuessa, syntyi v. 1369 Husineksin kylässä talonpoikaisista vanhemmista, jotka eivät ole nimeksikään tunnetut, uskonsankari Juhana Hus. "Jotka alimmaisesta suvusta ovat ja ylönkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, kuin ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekisi".
Husin nuoruudenajasta emme mitään tiedä, kunnes hän, harjoittaessaan opintoja Pragin yliopistossa, alkaa vetää ihmisten huomion puoleensa. Tutkittuaan etenkin jumaluusoppia, sai hän maisterinarvon v. 1396. Hän oli siihen aikaan vielä harras katolilainen, koettaen tyydyttää omaatuntoansa tarkkaan noudattamalla kirkon vaatimuksia. Kun riemuvuotta vietettiin v. 1393, uhrasi hän viimmeiset roponsa ostaaksensa synninpäästön. "Oi, miten pettyvät kaikki" kirjoittaa hän sittemmin, sokeuttaan ajatellessaan, "jotka polvistuvat paavin eteen, pitäen oikeana kaikki mitä hän säätää! Niin minäkin tein, ennenkuin tunsin pyhän raamatun ja kalliin Vapahtajani". Muistellessaan entistä elämätään, valittaa hän sitäkin, että kernaasti käytti kauniita vaatteita sekä monesti tuhlasi aikaansa turhamieliseen pakinaan, peleihin ja muihin syntisiin toimiin. Tuo on heränneen, Pyhän Hengen koulussa araksi käyneen omantunnon valitus, sen tunnustusta, joka tietää, että "kaikki, kuin ei uskosta ole, se on synti". Maailman vaatimusten mukaan eli Hus nuorena nuhteettomasti.
Vikleffin mielipiteet olivat jo siihen aikaan hyvin tunnetut Pragissa, ja hänen kirjojaan luettiin ahkeraan yliopistossa. Epäilemättä oli syynä siihen muun ohessa sekin seikka, että likeinen liitto vasta oli solmittu Böhmin ja Englannin hovien välillä. Viimmemainitun valtakunnan kuningas Rikhard II oli nim. nainut keisari Kaarle IV:nen tyttären Annan, joka oli Böhmin prinsessa. Sitä paitse oli hyvin tavallista, että Pragin ylioppilaat harjoittivat opintoja Oxfordissakin, missä etenkin jumaluusopin tutkiminen ripeästi oli edistynyt. — Vuodesta 1398 alkoi Hus pitää luentoja Pragissa. Ei ollut vaikea huomata, että hän oli hyvin mieltynyt; tuohon Englannin kuuluisaan uskonpuhdistajaan, vaikkei hän suinkaan ottanut kannattaakseen kaikkia tämän mielipiteitä. Vikleffin suuri elämäntyö teki Husiin syvän vaikutuksen, ja jota paremmin hän siihen tutustui, sitä innokkaammin antautui hänkin totuuden suureen taisteluun. V. 1401 sai Hus Betlehemin-kappelin [Monessa paikassa oli kristikunnassa yksityisten toimesta perustetta laitoksia, joissa Jumalan sanaa saarnattiin kansan kielellä. Semmoinen oli Betlehemin-kappeli Pragissa.] saarnaajaviran ja vihittiin samana vuonna papiksi. Sen ohessa piti hän luentoja yliopistossa, ollen siihen aikaan myöskin filosofisen tiedekunnan dekaanuksena. Augustinuksen ja Vikleffin kirjoituksia tutki hän ahkeraan, mutta etenkin luki hän raamattua, rukoillen valoa Herralta ja kehittyen kirkkaudesta toiseen. Innokkaasti kannatti häntä tuo sittemmin kuuluisa Hieronymus, joka vasta oli palannut Pragiin, harjoitettuaan opintoja Oxfordin yliopistossa. Yhä syvempään juurtuivat Vikleffin jalot aatteet Böhmiläisiin, niin että yliopiston jäsenet jyrkästi kiellettiin julkisesti tahi salaa lukemasta 45 harhaoppisiksi tuomittua englantilaisen uskonpuhdistajan väitettä (1408). Husin välityksestä muutettiin tämä päätös kuitenkin niihin määrin, ettei kukaan harhaoppisessa tahi muuten loukkaavassa tarkoituksessa saisi noita kielletyltä lauseita levitellä.
Rohkealla saarnallaan oli Hus hankkinut itselleen monta vihamiestä. Pragin piispakin Sbynko, joka alussa kannatti häntä, alkoi vähitellen kuunnella vastustajain yhä karttuvaa moitetta. Ketään säälimättä ja ihmisten mieltä kysymättä iski Hus nim. hengen miekalla ajan paheisin, vetäen munkkien ja papiston synnit, kansan surkean tilan ja kirkon turmeluksen Jumalan muuttumattoman sanan tuomion eteen. Kauas kuului hänen valtaavan saarnansa kaiku, herättäen hämmästystä uskonpuhdistuksen ystävissäkin, leppymätöntä vihaa totuuden vastustajissa.