Vapahasti hän vaan okatietänsä käy,
Jot' on astunut Herrammeki,
Opas Jumala on, kera enkelien
Silmät taivohon kohottavi.
Älä sielu sä himojen laivahan käy,
Älä uinua vainojain luo,
Luona ristin, miss' Jesuksen verikin vuos,
Sille lepoa joskus sä suo.
Pahan nuoli on terävä, nopsa ja käy
Salaa sieluhun taistelijain,
Ole pelvotta, käy vihamiestäsi päin,
Uskon kilpi sun suojaavi ain.
Konsa myrskyvä maailma uhkaelee,
Ole riemuisa, horjumaton.
Pelko väistyköhön, hyvä merkki on, kun
Sulle maailma vihassa on.
Konsa hekkuma sun petoslepohon veis,
Kukkapolkujen nautintohon,
Muista kruunua sä, jot' on kantanut hän,
Muista ristiä, siin' apus' on.
Taivas hengellisen ilon sinulle suo,
Iloviiniä Herralta saat,
Lepää lehdossa Eelimin, jäljellä on
Sulla Siinain viel' erämaat.
Heikkouskosen käyntiä auttele ain'.
Häntä rohkase kaihotessaan,
Vahva Jumalan armo, min Herralta sait,
Käytä heikkojen lohduksi vain.
Kultaa etsiköhön, pahan orja ken on,
Sinä tyytyös köyhyytehen,
Maassa tääll' ole kristityn aartehet ei,
Ne on kätketyt taivahasen.
Konsa mustuvi taivas ja vainoojill' on
Sinun sydämmes saartamanaan,
Vedä miekkasi, turvau lupauksiin,
Olet kuollut, jos väistyt sä vaan.
Konsa voitit sä, riemuitse, Herralle käy
Ilolauluas kaiuttamaan,
Varo vainoojatas, sua seuraavi hän,
Kunnes taivahan käyt satamaan.