Päätöksen ristiriitaisuus riippuu silminnähtävästi ajan hierarkkisesta katsantotavasta eikä ynseydestä Östringiä kohtaan. — Wegeliuksen vapautti tuomiokapituli kaikesta edesvastauksesta. — Hovioikeuksille joulukuun 1 p:nä 1787 annetun kiertokirjeen mukaan alistettiin päätös Vaasan hovioikeuden ratkaistavaksi.
Samana päivänä antoi tuomiokapituli päätöksensä myöskin Kalajoen pappien käräjäjutussa. Asiapaperit olivat olleet konsistoriumin jäsenten tutkittavina marraskuun 20 p:stä 1839. Päätöksen pääkohdat, joiden tukeeksi tuomiokapituli viittaa Östringin jutussa mainitsemiinsa lakipykäliin ja asetuksiin, ovat seuraavat.'
"Koska jutun käsittelystä oikeudessa selviää, että mainitut, syytteenalaiset papit ottamalla osaa kysymyksessä oleviin kokouksiin eivät millään tavoin ole toimineet vastoin virkavelvollisuuttaan eivätkä tämän kautta ole aiheuttaneet, vaan pikemmin estäneet tämmöisissä tilaisuuksissa muutoin helposti syntyvää epäjärjestystä ja siten osoittaneet kiitettävää alttiutta asianmukaisella tavalla tyydyttämään sanankuulijoittensa hengellistä tarvetta sekä kristillisen valistuksen ja hartauden kartuttamiseksi ovat käyttäneet kaikkia tarjona olevia tilaisuuksia; ja kun sitäpaitsi on otettava huomioon, ettei heidän silloinen lähin esimiehensä, Raahen rovastikunnan v.t. kontrahtirovasti, eikä kirkkoherrakunnan kirkkoherra, joiden lakien ja asetusten mukaan tuli huolellisesti valvoa näiden nuorempien virkaveljien käytöstä sekä heidän virkatehtävissään että viran ulkopuolella, mikäli konsistoriumi tietää, eivät ole huomanneet syytä moitteeseen, vielä vähemmin kanteen nostamiseen; siis näkee konsistoriumi oikeaksi, hylkäämällä syytökset, mikäli nämä koskevat mainittujen pappien osanottoa kanteenalaisiin hartauskokouksiin, vapauttaa heidät kaikki kaikesta edesvastauksesta".
"Mitä sitten tulee syyttäjän oikeuden alussa kappalaisenapulaista N. K. Malmbergiä vastaan tekemään syytökseen harhaoppisen ja väärän uskonnonkäsityksen sekä erehdyttävän opin levittämisestä sekä hänen sittemmin loppuvaatimuksessa kirkkoherranapulaisia L. H. Laurinia ja F. O. Durchmania vastaan tekemiinsä syytöksiin, että hekin kanteenalaisissa kokouksissa olisivat lausuneet eksyttäviä uskonnollisia mielipiteitä, joita syytöksiä hän on koettanut tukea monilla juttua käsiteltäessä kuulusteltujen todistajain lausunnoilla, niin ei konsistoriumi, tähän kuuluvien todistusten epämääräisyyteen ja eroavaisuuteen nähden — — — löydä syytä langettaa ketään heistä edesvastaukseen tässä kohden".
Niinikään vapautti tuomiokapituli Laguksen, Malmbergin ja Durchmanin heille pakanalähetyksen hyväksi koottujen varojen keräämisestä vaaditusta edesvastauksesta, "koska ei oltu voitu laillisesti todistaa, että he tässä olisivat väärin käyttäneet virkaoikeuttaan ja siitä riippuvaa vaikutusvaltaansa kansaan".
Kuten muistamme, oli Malmbergiä, Durchmania ja Laurinia syytetty "varomattomien sanojen ja sellaisten lauseiden käyttämisestä seuroissa, joita voitiin monella tavoin tulkita". Miten ristiriitaisia ja vihamielisyydestä lähteneitä monen todistajan tähän kuuluvat lausunnot ylimalkaan olivatkin, osoittavat pöytäkirjat, ettei syytös, ainakaan mikäli se koskee Durchmania ja Laurinia, ollut aivan perusteeton. Tuomiokapituli tuomitsi sekä Durchmanin ja Laurinin että myös Malmbergin tästä saamaan "sopivat ja vakavat nuhteet".
Syytteen alaisten pappien pyyntöä saada painattaa Kalajoen käräjien pöytäkirjat ei tuomiokapituli "tätä nykyä" katsonut olevansa velvoitettu ottamaan harkittavakseen.
Päätös alistettiin Vaasan hovioikeuden tutkittavaksi. [Turun tuomiokapitulin arkisto; F. O. Durchmania kokoamat Kalajoen käräjäjuttuun kuuluvat pöytäkirjat.]
VIII.
Kalajoen käräjäjutun loppu.