Paljon kehotusta saivat Kalajoen käräjissä syytetyt papit tuomiokapitulin heidän oikeusjutussaan antamasta päätöksestä. Malmberg, Durchman ja Laurin eivät kuitenkaan tyytyneet tuomiokapitulin heille "varomattomien sanojen ja sellaisten lauseiden käyttämisestä seuroissa, joita voitiin monella tavalla tulkita", määräämiin nuhteiden saamisiin, vaan valittivat siitä kukin erikseen hovioikeuteen. Ainakin Malmbergilla näkyy siihen olleen täysi syy, häntä vastaan kun tässä suhteessa ei oikeudessa oltu muuta todistettu, kuin että hän kerran olisi lausunut: "Paavo Ruotsalainen on parempi mies kuin minä" sekä eräässä toisessa tilaisuudessa: "Perkele on sitonut paksun peitteen ihmisten silmille, kun vanhemmat kieltävät lapsiaan olemasta jumalisia ja käymästä seuroissa sekä itkevät ja parkuvat siitä, että tämä on tapahtunut — vaan antaa perkeleen huutaa; mahtaa olla erinomainen oppi, koska se häntä niin kipeästi loukkaa". Paitsi kysymyksessä oleviin valituksiin kirjoittivat Malmberg, Durchman ja Laurin nimensä sen yhteisen valituksen alle, jonka heidän Kalajoen käräjissä tuomitut sanankuulijansa tekivät hovioikeuteen. Niin myöskin Lagus ja Hemming. Perustelu on pääpiirteissään sama kuin pappien kihlakunnanoikeuteen jättämässä loppulausunnossa. Niinkuin muistamme, oli kihlak.-oikeus sakottanut Laurinia, Roosia, Hårdhia sekä talonpoikia heidän oikeudessa käyttämästään koukkaavasta kirjoitustavasta. Kysymyksessä oleva valitus hovioikeuteen sisältää muunohessa seuraavan Laurinin tämän johdosta tekemän huomautuksen: "Koska ylimääräinen kihlakunnanoikeus syyttäjän vaatimuksen mukaan on sakottanut minua siitä, että koko oikeusjutun aikana muka olisin sekä suullisesti että kirjallisesti loukannut syyttäjää sekä kirjoituksiini sekoittanut asiaan kuulumattomia, saan nöyrimmästi huomauttaa, etten minä, kun syyttäjä ei ole maininnut eikä likemmin määrännyt, mikä siinä on ollut loukkaavaa, ole ollut tilaisuudessa tyydyttävästi selittämään käyttämiäni sanoja ja lauseita, sekä että syyttäjän oma, yli hänelle annetun määräyksen rajojen luisunut, ärsyttävä menettelytapa mahdollisesti joskus on saattanut minua käyttämään lauseita ja sanoja, jotka, vaikka ne eivät minun mielestäni ole olleet loukkaavia, muussa tapauksessa olisin valinnut paremmin ja suuremmalla hienotuntoisuudella, kuin olen tehnyt". — Matti Niemi tunnustaa yksin kirjoittaneensa talonpoikien kihlakunnanoikeuteen jättämän loppulausunnon, pyytäen saavansa siitä yksin vastata, jos hovioikeus siinä mitään loukkaavaa huomaisi. Lausunnon muodosta hän sanoo: "Meidän talonpoikien käsityksen mukaan olen minä sen kirjoittanut niin yksinkertaisesti, kuin olen voinut, käyttäen siinä säädyssämme tavallisia lausetapoja, jotka, mikäli ne koskevat nimismiehiä, eivät ole ankarampia kuin ne, joita nimismiehet sakkoa saamatta ovat meistä käyttäneet. Kun he meistä ovat lausuneet mitä loukkaavimpia sanoja, luulin meidän heistä saavan puhua sitä, mikä on totta ja minkä siksi todistaa voimme".
Myöskin Berg oli tyytymätön kihlakunnanoikeuden tuomioon. Kuvaavia ovat varsinkin seuraavat hänen valituksessa hovioikeuteen käyttämänsä sanat: "Apulaisten Schwartzbergin ja Holmströmin, insinööri Hårdhin sekä monen talonpojan todistuksesta näkyy selvästi, niinkuin myöskin yleisesti on tunnettu, että kerettiläisyys siinä määrässä on vallinnut näitä todistajia, että he, pitäen silmällä ainoastaan esiintuomaansa luultua vainoa, ovat puhuneet mitä eksyttävät opettajat ovat heille neuvoneet, ilman että mikään totuuden ohje on ollut tukemassa heidän omaatuntoansa". — — — "Selvittääkseni säästölaatikkojen käyttämisen ja varojen keräilemisen oikeaa laatua, olen pitänyt itseni velvollisena siitä pyytämään korkean oikeuden ja hallituksen arvostelua, koska, puoluettomasti seuraten kuulustelua, vaan siitä johtuviin tuloksiin viitaten, saan niistä ilmoittaa: että tämän pahan alkuna on vain näiden keräysten tarkoitus; sillä köyhien pappien voitonpyyntö on aiheuttanut 'Huutavan äänen korvessa', ja heidän tarkoituksensa on ollut itse anastaa, mitä he tuolla tavoin kadotuksella uhatuilta syntisiltä ovat houkutelleet. Jos nuo oppimattomat ja eksytetyt ihmisraukat, jotka ovat joutuneet semmoisten pahaa tarkoittavien käsiin, jotka 'sanalla' ovat tahtoneet pakoittaa heitä luopumaan, jollei ainoasta, niin ainakin puolesta omaisuudestaan, ymmärtäisivät vaatia tiliä noista n.s. lähetysrahoista, niin semmoinen kontrolli tekisi lopun hurmahenkisyydestä ja sen vahingollisista seurauksista, mutta nyt 'uhrataan' yleisön sokean innostuksen turvissa 'leipä työtä tekevän suusta'."
Jos mahdollista vielä selvemmin tulee Bergin virkainto näkyviin hänen tuomiokapitulin päätöksen johdosta hovioikeuteen tekemässään valituksessa. "Hyvin kauniisti ja syytetyille sangen suureksi lohdutukseksi" lausuu hän siinä "on konsistoriumi päätöksessään (vahinko vain ettei sitä ole käsketty painattaa yleisölle jaettavaksi) kaikissa kohden, missä kanteenalaiset papit ovat rikkoneet, kukilla koristellut heidän tekoansa, kiittänyt heidän käytöstään ja niissä määrin ylistänyt heidän tointansa, että heitä vastaan nostettu kanne jääpi ainoaksi ja mitä loukkaavimmaksi ilkeydeksi koko riitajutussa — — —".
Vaasan hovioikeuden päätös on päivätty kesäk. 17 p:nä 1840. Vaikka siinä hyväksytään ne perusteet, joiden mukaan tuomiokapituli ei ollut katsonut oikeaksi sovelluttaa 1726 vuoden konventikkeliplakaattia eikä kun. kirjettä toukok. 3 p:ltä 1751 syytettyjen pappien pitämiin hartauskokouksiin, saa tätä käsittelevän lauseen loppuosa seuraavan sisällyksen: "mutta koska ei voi sopia yhteen hyvän yhteiskuntajärjestyksen kanssa eikä ole sopusoinnussa tuomiokapitulin perusteina käyttämien asetusten hengen ja tarkoituksen kanssa, että, paitsi tavallisia jumalanpalveluksia, seuroja ennenmainitussa tarkoituksessa niin julkisesti, kuin Lagus, Malmberg, Durchman, Hemming ja Laurin niitä ovat pitäneet, toimeenpannaan, ilman että tuntemattomilta yhtä vähän kuin tunnetuilta pääsy niihin on kielletty, ja jonka menettelytavan, niinkuin myöskin nyt on ollut laita, täytyy herättää yleistä huomiota, se kun sotii säädettyä järjestystä ja vanhaa tapaa vastaan; jota paitsi häiriötä seurakunnassa ja eripuraisuutta sen jäsenten välillä siitä ajanpitkään on peljättävissä ja, sen vakuutuksen mukaan, minkä osa jutussa kuulusteltuja todistajia on lausunut, jo on ilmaantunutkin; sentähden ja koska mainitut pappismiehet eivät ole voineet näyttää toteen, että he seurojen pitämiseen olisivat saaneet asianomaista lupaa, vaan valallaan kuulustellut todistajat leski Ervast ja maanmittari Garvoli sitävastoin ovat todistaneet, että Kalajoen silloinen pastori, nyttemmin kuollut tohtori Frosterus, näille todistajille on lausunut sanoja, joista näkyy, että Durchmanin ja Laurinin toimeenpanemat seurat ovat pidetyt vastoin tohtorin käskyä ja kieltoa, sentähden katsoo keis. hovioikeus, että Lagus, Malmberg, Durchman, Hemming ja Laurin kysymyksessä olevalla menettelytavallaan virkatoimessaan ovat virheellisesti käyttäytyneet".
Samaan tapaan arvosteli hovioikeus pappeja vastaan pakanalähetyksen hyväksi käyttämien säästölaatikkojen johdosta tehtyä syytöstä. Se kyllä hylkäsi Bergin R. K:n 44 luv. 2 §:n mukaan vaatiman edesvastauksen, mutta katsoi kuitenkin tämänkin pappien toimenpiteen raskauttavaksi, koska sen kautta "monenkaltaista väärinkäytöstä voisi syntyä". — Ei myöskään Durchmania, Malmbergiä ja Laurinia vastaan tehty syytös "monien varomattomien lauseiden käyttämisestä, joita voitaisiin monella tavalla tulkita", hovioikeudelta jäänyt huomioon ottamatta.
Näillä perusteilla tuomitsi hovioikeus Laguksen, Malmbergin, Durchmanin ja Laurinin puoleksi vuodeksi erotettaviksi pappisviran toimittamisesta. Hemmingille määräsi se sopivat nuhteet tuomiokapitulin edessä niihin liittyvine vakavine muistutuksineen, että "hänen pappisvirkaa toimittaessa vastedes tarkoin tulisi varoa senkaltaisia virkavirheitä, jos hän tahtoi välttää ankarampaa rangaistusta". Muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöksen määräsi hovioikeus Bergille tuomitun, 162 rupl. 60 kop. suuruisen palkkion yksin syytettyjen pappien maksettavaksi.
Vahvistaen kihlakunnanoikeuden päätöksen Laurinille, Hårdhille ja Roosille "loukkaavasta kirjoitustavasta" tuomituista sakoista, hyväksyi se sitävastoin talonpoikien yhdenkaltaisen tuomion johdosta tekemän, ennen mainitun valituksen, määräten että yksin Matti Niemi, joka oli kirjoittanut tuon loukkaavaksi katsotun kirjoituksen, oli siitä vetävä sakkoa. — Asian valaisemiseksi mainittakoon, että hovioikeus sakotti myöskin Bergiä "loukkaavasta kirjoitustavasta".
Talonpojille y.m. sanankuulijoille kihlakunnanoikeudessa tuomitut sakot, jotka yhteensä nousivat 4,546 rupl. 60 kopeekkaan, laski hovioikeus 998 rupl. 32 kopeekkaan, tuomarinpalkkio siihen luettuna. Tuo tuntuva vähennys riippui siitä, että hovioikeus vapautti sakoista ne henkilöt, joiden kodeissa papit olivat seuroja pitäneet, sekä kaikki näissä seuroissa käyneet. [Kalajoen käräjäjuttuun kuuluvat pöytäkirjat.]
Millä mielellä syytteen alaiset papit vastaanottivat hovioikeuden tuomion, ei ole vaikea päättää. Tuomiokapitulin heidän riitajutussaan antama päätös oli vahvistanut heitä siinä luulossa, että asia tulisi päättymään heidän edukseen. [Kert. Jaakko Hemming.] Nyt sitävastoin näytti heistä kaikki pimeämmältä, kuin milloinkaan. He kuitenkin vetosivat senaattiin. Valitus perustuu tuomiokapitulin heille edulliseen lausuntoon sekä heidän aikuisempiin, asiassa esiintuomiinsa näkökohtiin. Niinikään vetosivat muut tuomitut hovioikeuden päätöksestä senaattiin. Vaan "kun valittajat eivät olleet lääninrahastoon jättäneet heille tuomittua sakkomäärää eivätkä hankkineet asianomaista todistusta siitä, että olivat kykenemättömät sitä tekemään", ei senaatti ottanut valituksia tutkiakseenkaan. [Kalajoen käräjäjuttuun kuuluvat asiakirjat.] Tuomitut olivat kyllä valituskirjoihin liittäneet köyhyyden todistuksen sekä takuut sakkojen suorittamisesta, vaan näitä ei pidetty pätevinä. [Samat asiakirjat sekä F. O. Durchmanin veljelleen N. Durchmanille kirjoittama, 1/10 41 päivätty kirje, jonka olen saanut rouva Vendla Östringiltä.] — Senaatin päätös on päivätty heinäkuun 23 p:nä 1841.
Uudenvuoden aikana 1841 olivat Lagus ja Malmberg tehneet matkan Helsinkiin [Turun tuomiokapitulin arkisto.] koettaaksensa senaatin jäsenille suullisestikin selittää, miten syyttömästi heitä ja heidän kanteen alaisia virkaveljiään oli vedetty oikeuteen sekä tuomittu. He kävivät myöskin v.t. kenraalikuvernööri Thesleffin puheilla, vaan tämä tiuskasi heille: "Ennen teidät viedään Siperiaan, kuin tuomionne muuttuu". [Kert. (1896) Jaakko Hemming ja tuomiorovasti Dahlberg.] Puoli vuotta myöhemmin saivat Kalajoen käräjäjuttuun vedetyt papit, niinkuin tiedämme, senaatin päätöksestä nähdä, miten turha tämä matka oli ollut. Sitä ennen olivat he kuulleet huhuna kerrottavan, että heidän virkaeroaikaansa aiottiin pidentää vuodeksi. Paljo muitakin huhuja oli liikkeellä. Muun muassa puhuttiin siitäkin, että senaatti Turun tuomiokapitulilta olisi kysynyt, mihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä pietismin ehkäisemiseksi Suomessa, ja että viimemainittu virkakunta olisi vastannut: älköön yhdellekään sen mieliselle papille annettako vakinaista paikkaa. [F. O. Durchmanin kirjeet N. Durchmanille 14/6 41 ja 6/10 41.] Silminnähtävästi olivat ainakin nämä huhut perättömiä, vaan selvä on, etteivät ne olleet omiaan vähentämään sitä ahdinkoa, jossa heränneet papit siihen aikaan olivat. Miehuullisesti he kuitenkin koetuksen kestivät. Viimemainitun huhun johdosta kirjoittaa F. O. Durchman: "Mitä meihin tulee, olisi tuo suuri hyvänteko meille, koska Jumala senkautta 1:ksi opettaisi meitä ahkerammin lukemaan ensimmäistä uskonkappaletta ja sitä uskomaan, 2:ksi kääntäisimme sydämmemme ajallisesta voitosta kokonaan taivaallisiin, 3:ksi puhdistaisi se kansamme hekumallisista palkkapaimenista, 4:ksi vaatisi se heränneitä pappiskokelaita, heidän virkaan astuessaan ajattelemaan, että heidän tehtävänään on valvoa yksinomaan Jumalan valtakunnan etua. Sanalla sanoen: Jumalan tahto on, että saarnaamme hänen evankeliumiaan kansalle, sekä että uskomme toimeentulomme hänen käsiinsä, olemme jumaliset ja tyydymme onneemme, jota apostoli sanoo suureksi voitoksi". [Durchmanin vasta mainittu kirje veljelleen 6/10 41.] — — —