Suurten vainojen aikuisista miehistä on yllämainittujen kera pohjalaisista muistettava etenkin J. M. Stenbäck, jonka 1840-luvun keski- ja loppuvuosina tapaamme kappalaisena Iissä. Jo v. 1843 oli hän tähän virkaan astunut. Ollen saarnamiehistä ensimmäisiä sekä muutenkin harvinaisen etevä mies, herätti hän alusta alkaen suurta huomiota uudella työpaikallaan. Hän oli jäykkä, itsepäinen mies, ja hänen esiintymisensä oli suoraa, häikäilemätöntä, mutta kun sydämen kalliimmat asiat olivat kysymyksessä, kuului hänen puheestaan aina hellä sävel, joka veti puoleensa ja herätti rakkautta. Moni vaivattu ja kiusausten kanssa taisteleva — ja semmoisia kyllä hänen aikanaan Iissäkin löytyi — sai häneltä lohdutusta ja neuvoa, jota ei koskaan unohtanut. Stenbäck oli itsekin usein kovien kiusausten alaisena, jotka häneltä joskus uhkasivat Jumalan armon kokonaan salata. Sentähden hän osasikin kiusattuja neuvoa. Muun ohessa vaivasi häntä taipumus väkijuomien käyttämiseen, ja hän lankesi joskus huomattavastikin tuohon syntiin. Mutta hän nousi aina jälleen, ja silloin varsinkin olivat hänen saarnansa tavattoman voimalliset ja särkevät. Appensa, Jaakko Vegeliuksen kanssa oli Stenbäck kirjevaihdossa ja silloin tällöin kävi hän Iistä häntä tervehtimässä, esim. kesäkuussa 1846. [Kert. Gustava Laurell, y.m.]

V. 1847 siirtyi Antti Helander, joka lähes kolmekymmentä vuotta oli ollut pappina Raahessa, Munsalaan. [Paimenmuisto.] Tuntuvasti vaikutti tämä muutto tuossa hänelle rakkaaksi käyneessä seurakunnassa. Kaupungissa ja sen ympäristössä oli hän hyvän kylvön toimittanut, kylvön, jonka hedelmät vielä tänään näkyvät.

Suuri oli Pohjanmaan heränneitten pappien luku näinä aikoina, ja uusiakin työvoimia ilmestyy tuon tuostakin näyttämölle. Semmoisia herännäisyyden palvelukseen tarjoomassa esiintyy 1840-luvun alussa muiden kera Mikael Reinhold Montin, joka oli syntynyt 1817 ja vihittiin papiksi 1840. Koulupoikana ollessaan Oulussa oli hän pyssyä varomattomasti pitelemällä menettänyt toisen silmänsä ja ehkä senkin tähden jo nuorena ruvennut Herraa etsimään. Kirjeistään päättäen kehittyi hänen seurustelunsa Herran kanssa hyvin lapselliseksi ja hänen puheensa huomattavin sävel oli hellä lempeys. Toimittuaan ylimääräisenä pappina Kalajoella ja Alatorniolla, pääsi hän v. 1845 Alakiimingin kappalaiseksi, Saaden siellä monta ystävää.

Maan pohjoisimmissakin osissa kaikui siellä täällä heränneitten pappien ääni. Paitsi L. H. Laurinia teki siellä lyhyen ajan työtä nuori herännyt pappi nimeltä Sakari Castrén, hänkin myöhempinä aikoina huomattu heränneissä piireissä. Hän syntyi Säräisniemellä 1817, missä isänsä oli pappina, mutta oleskeli nuoruutensa ajan Etelä-Suomessa, mihin äitinsä, mentyään uuteen avioliittoon, muutti. Castrén tuli ylioppilaaksi v. 1839 ja vihittiin papiksi 1843. Toimittuaan muutamia kuukausia ylimääräisenä pappina syntymäpitäjässään, saarnasi hän noin vuoden ajan parannusta ensin Torniossa ja sitten Tervolassa, saaden viimemainitussa seurakunnassa aikaan jonkunlaista herätystä, joka kuitenkin, hänen sieltä pois muutettuaan, ennen pitkää kokonaan lakkasi. — 1847 vuoden lopussa tapaamme tämän Castrénin Laguksen apulaisena Pyhäjärvellä.

Kovana lainsaarnaajana esiintyi näihin aikoihin Perä-Pohjolassa Kaarle Ferdinand Pfaler, syntynyt 1817 ja vihitty papiksi 1842. Hänen ansioluettelonsa on merkillinen siitä, että hän lyhyen ajan kuluttua aina siirrettiin toiseen paikkakuntaan. Silminnähtävästi pelkäsivät viranomaiset hänen voimallisella puheellaan saavan aikaan levottomuutta, jos kauan saisi olla yhdessä paikassa. Oltuaan ylimääräisenä pappina muunohessa Perhossa, toimi hän kappalaisenapulaisena ja armovuodensaarnaajana Turtolassa vuosina 1846-1848. Ainakin muutamia hänen saarnoistaan täälläkin heräsi. [Paimenmuisto; Sukukirja; F. F. Lönnrotin kertomuksia.]

Muidenkin heränneitten pappien kautta tapahtui siellä täällä herätyksiä, mutta suurempaa liikettä ei herännäisyys siellä saanut aikaan. [Kert. F. F. Lönnrot.] Niinkuin ennen on mainittu, ei Pohjois-Suomessa etelämpänäkään mitään varsinaista liikettä syntynyt. Rajana on Kalajoki. Siitä pohjoiseenpäin ei missään näkynyt noita suuria, körttipukuun puettuja joukkoja, joista muu Pohjanmaa on tunnettu.

* * * * *

Pohjanmaan ja Savon herännäisyyden huomattavimpia yhtymispaikkoja oli jo vanhoista ajoista Kajaani. Siellä nähtiin usein varsinkin markkinoiden aikoina Paavo Ruotsalainen ja hänen uskollinen matkatoverinsa L. J. Niskanen, ja sinne saapui silloin vieraita myöskin Kalajoen jokilaaksosta. Heränneitten tavallisimpia käyntipaikkoja kaupungissa olivat apteekkari Malmgrenin sekä A. Pikkaraisen koti. Edellisen perheessä oli kuitenkin jälleen opinhäiriöitä syntynyt. Malmgrenin rouva, joka matkoillaan Ouluun oli tutustunut Hedbergiin, alkoi jaon jälkeen kannattaa tämän yhä evankelisemmaksi käynyttä oppia. Jonkunmoista kannatusta sai hän alussa tälle katsantotavalle Raahen koulun opettajalta, ennen (II, 447) mainitulta V. L. Helanderilta, joka vasta oli muuttanut paikkakunnalle. Tämä vakava nuori mies — hän oli syntynyt 1822 toukokuun 21 p:nä ja vihitty papiksi kesäkuussa 1844 — oli kyllä isältään, Antti Helanderilta, jonka apulaisena hän sitäpaitsi heti papiksi tultuaan oli palvellut, saanut varoituksia Hedbergin opin suhteen, mutta armoa etsiessään Herralta, tunsi hän monesti mieltymystä siihen, Kajaaniin tultuaan (1845), sai hän rouva Malmgrenilta ja muutamilta tämän tuttavilta vielä enemmän kehoitusta evankeliseen suuntaan, kunnes hän heränneitten seuroissa tuohon tapaan alkoi puhua. Toista mieltä oli sitävastoin Helanderin virkatoveri, Kajaanin koulun toinen opettaja Johana Krank, joka samaan aikaan oli paikkakunnalle muuttanut, sekä sikäläisten heränneitten vanhastaan suosittu ystävä, ennen (I, s. 309) mainittu H. Trast. Jonkunlaista häiritsevää levottomuutta nuo toisistaan eroavat mielipiteet saivat aikaan, mutta varsinaista riitaa ei syntynyt. Olot tuntuivat kuitenkin painostavilta, kunnes Krank kesällä 1846 sai Helanderin kanssaan lähtemään Paavo Ruotsalaisen luo. Kolmantena matkatoverina oli Pikkarainen. Paavo ei alussa puhunut heille sanaakaan hengellisistä asioista, vaan jätti heidät huoneeseensa tuskittelemaan. Samana iltana saapui Paavon tykö muitakin vieraita. Kun nämä ukolta tiedustelivat, keitä huoneessa oli, vastasi tämä, tahallaan niin kuuluvasti, että Krank ja Helander sen kuulivat: "Kajaanin fiskaali ja Kajaanin epäuskon linnan komentantti". Jo tästä huomasivat murheelliset nuorukaiset Paavon tarkoituksen, ja kun tämä myöhemmin illalla ja seuraavana päivänä selvitti heidän tilansa, rauhoittui heidän sydämensä ja epäilykset poistuivat. Iloisina palasivat he kotia, ryhtyen yksissä neuvoin työskentelemään Kajaanin herännäisyyden palveluksessa. Krank ei puhunut seuroissa, mutta neuvoi sitä ahkerammin yksityisesti heränneitä. Helander sitävastoin kehittyi jo näinä aikoina hyväksi seurapuhujaksi ja häntä kuulemaan kokoontui jo tähän aikaan paljon ihmisiä. Vilkasta oli siihen aikaan liike Kajaanissa. Muun ohessa näyttää kirkonkirja, että heränneet usein nauttivat Herran ehtoollista. [Kert. Anna Pikkarainen, V. L. Helander y.m.; Kajaanin kirkonkirja.]

Kainuunmaan seurakunnista herättää näinä aikoina ehkä suurinta huomiota Sotkamo. V. 1845 määrättiin tänne kappalaisenapulaiseksi s.v. papiksi vihitty nuori mies Kustaa Reinhold Petterson. Hän toimi täällä monta vuotta, ja hänen kauttansa tapahtui suuria herätyksiä. Eräänä helluntaipäivänä esim. puhui hän seuroissa niin voimallisesti, että "koko seurakunta tuli lyödyksi". Maaperää kylvölleen oli Herra kauan, jos kohta suurimmaksi osaksi salassa, valmistanut, kunnes nyt suuri liike täälläkin, niinkuin samoihin aikoihin muuallakin Kainuunmaalla, syntyi. Suuressa määrässä olivat sotkamolaisten matkat Kajaaniin, etenkin markkinoitten aikana, jolloin kaupungissa saatiin kuulla Paavo Ruotsalaisen sekä muitten kaukaa tulleitten vieraitten puhuvan, valmistaneet tätä aikaa. Tämän lisäksi tulee meidän muistaa, että Nurmeksen heränneitä usein nähtiin Sotkamossa ja Kajaanissa matkalla Ouluun, mistä siihen aikaan haettiin kauppatavaroita Karjalaan asti.

Vielä tärkeämpänä tekijänä Kainuunmaan suureksi kasvavan herännäisyysliikkeen elpymiseen olivat Janson ja Trast. Kummankin heistä tapaamme 1840-luvun loppupuolella Sotkamossa. Viimemainittu oli nim. saanut jonkunlaisen johtajapaikan Petäjäkosken ruukissa, joka oli Laakajärven rannalla ja luultavasti siitä syystä sai nimekseen myöskin Laanruuki. Janson asettui asumaan Sotkamon kirkonkylään, missä osti Uusitalo-nimisen tilan. Matkoillaan Nilsiästä Kajaaniin poikkesi Paavo Ruotsalainen usein Laanruukiin, joka sopi matkaansa. Sitävastoin ei hän koskaan käynyt Sotkamossa, se kun oli syrjässä, noin 50 km. Laakajärveltä. Mutta sitä useammin kävivät Sotkamon kirkonkylän heränneet Nilsiässä Paavoa tapaamassa ja suurissa joukoissa riensivät he Kajaanin markkinoille häntä kuulemaan. Janson ja Trast tekivät yhdessä työtä Herran viinimäessä, eikä päässyt kateuden ja eripuraisuuden henki heidän sanankuulijoitaankaan toisistaan vieroittamaan. Laanruukissa kokoonnuttiin usein, ei ainoastaan silloin, kun Paavoa sinne odotettiin, ja samoin saapuivat sen puolen heränneet tuontuostakin Sotkamon kirkonkylään, missä seuroja pidettiin Uudessatalossa ja sen läheisyydessä olevassa Komulan talossa. Varsinaisena seurapuhujana Sotkamossa esiintyi Petterson; Trast ja Janson enimmäkseen pienemmissä seuroissa sekä yksityisessä sielunhoidossa, jossa toimessa heitä kiitetään hyvin eteviksi. Minkätähden V. L. Helander ja Petterson toisinaan kielsivät Jansonia seuroissa esiintymästä, on vaikea ymmärtää. Miehen elämässä ei löytynyt mitään moitittavaa, ja sitäpaitsi oli hän nöyrä eikä suinkaan altis ylpeilemään johtajatoimestaan. Riitaa ei heidän välillään ollut — päinvastoin, ja kaikki tiesivät, että Paavo Ruotsalainen piti paljon Jansonista, sanoen häntä joskus "paraaksi ystäväkseen", mutta tuon kiellon alaiseksi viimemainittu muutamia kertoja joutui. Sitävastoin ei tiedetä, että kukaan heränneistä papeista olisi kieltänyt Trastia seuroissa esiintymästä. Ehkä pitivät he häntä Jansonia etevämpänä, niinkuin hän tavallaan olikin. [Kert. F. F. Lönnrot, Vendla Petterson, V. L. Helander, Anna Pikkarainen, Maria Partanen (Sotkamossa) y.m.; K. R. Pettersonin kirje Edvard Svahnille 9/1 47.]