Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
SUREEKO SUOMI JUMALAN MIELEN MUKAAN?
Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin
Sovittanut
M. ROSENDAL.
Werner Söderström, Porvoo, 1891.
"Vartija, mitä yö kuluu?"
Jes. 21: 11.
On sydäntalvi isiemme maassa. Jäät salpaavat rannikkomme, kylmän kahleissa ovat järvemme ja jokemme; lumihanget tukkivat tiet erämaiden metsiin. Nyt on pohjolan pitkä, kuukausia kestävä yö. Tuo ei ole outoa Suomen asukkaille. Herra, joka ohjaa kansojen vaiheet, antoi meille tämän talvisen maan, täällä opettaaksensa meitä ajattelemaan "mitä meidän rauhaamme sopii." Ei antanut Hän meille aineellista rikkautta eikä kutsunut meitä maailman silmissä loistaviin urotöihin: puutteen ja kärsimisten koulussa on hän Suomen kansaa kasvattanut sitä tehtävää käsittämään ja toimittamaan, jonka Hän, koko maailman kaikkivaltias hallitsija, sille uskoi. Olemmeko olleet viisaita, olemmeko Herran tahdon mukaan työtä tehneet? — — —
Kun kristinuskon valo syttyi pakanamaailmassa, kaikui Herran sanansaattajan suusta muiden, kansojen korkeaan päätehtävään viittaavien todistusten kera tämäkin sana: "Jumala on eksytyksen ajat sallinut, ja ilmoittaa kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät. Sillä hän on sen päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti." Pitkä oli Suomen kansan "eksytyksen aika" — myöhään sai se tietää, että silläkin oli vanhurskas ja armollinen Jumala. Muinaistutkija, joka sadun kuutamossa liikkuu pakanallisten esi-isiemme haudoilla, kysyy tuolta "tietäjältä ijänikuiselta" turhaan: "vartija, mitä yö kuluu." Ainoa vastaus, jonka hän saa, on runon etäinen, eksyttävä kaiku. — — —