Meiltäkin, köyhän Suomen asukkailta, kysyy Jesus juuri näinä koetuksen aikoina: "tahdotteko te myös mennä pois?" Ihmeellisesti on Hän johdattanut kansamme vaiheita menneinä aikoina, ja yhtä ihmeellinen on Hänen armonsa meitä kohtaan vielä nytkin. Ei Hän sallinut meidän suruttomina jatkaa tuota kevytmielistä matkaa, johon ihmiset täälläkin, Jumalasta luopuneen ajanhengen pettäminä, yhä yleisemmin alkoivat ottaa osaa: Hän peitti pilvillä tulevaisuutemme taivaan, vaatien meitä ajattelemaan "mitä meidän rauhaamme sopii." Onko Herra saavuttava armonsa tarkoituksen, onko Suomi nöyrtyvä Hänen väkevän kätensä alle? Pelastuksen tie on ristin tie. Onko kansamme tyytyvä sitä vaeltamaan, uskossa paeten Herran "kärsivällisyyden sanaan?" Onko se näinä koetuksen aikoina oppiva tunnustamaan: "Herra, kenen tykö me menemme, sinulla on ijankaikkisen elämän sana?" Surun aihetta meillä kyllä on, sillä suuri on syntivelkamme; mutta sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan? Raamattu todistaa: "se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu." Sitä surua Hän tahtoo vaikuttaa kaikissa Suomen kansalaisissa, kun Hän vanhurskaudessa meitä lyö. Vaan miten yleinen on isiemme maassa nykyään "maailman murhe," ja se "saattaa kuoleman!" — Herra auta, Herra armahda!
Älköön Suomi siitä epätoivoon sortuko, että maallisessa suhteessa voimallisemman kansan edustajat kilvan vaativat meitä luopumaan isiemme perintöä hoitamasta ja kartuttamasta: tulevaisuutemme määrää Herra, eivätkä ihmiset. Älkäämme epäilkö Herran tarkoitusta, vaikka köyhä on maamme ja pieni sen kansa! Hän on kutsunut Suomenkin kansan valtakuntansa edustajaksi. Kalliit ovat Hänelle noiden heränneiden isien lapset, vaikka paljon ovatkin rikkoneet. Jos Suomi nöyrtyy syntinsä tunnustamaan, jos se voittaa viimmeisten aikojen kiusaukset, joiden uhriksi ihmiset kristikunnan emämaissa yhä lukuisammin joutuvat, on sen tehtävä oleva suuri! Ei Herra valitse aseitansa ihmisten tavoin. Kirjoitettu on: "ne kuin heikot ovat maailman edessä on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattais." — — —
Jo palajaa aurinko vähitellen jälleen lämmittämään kylmää maatamme. Suomen kansa alkaa odottaa kevään tuloa. Kun lumi sulaa metsissämme ja järvemme vapaina aaltoilevat — onko silloin kevät myöskin sydämmissämme? Herra yksin sen tietää. Kaikki riippuu siitä, saako Hän meissä vaikuttaa sitä parannusta, jota Hänen sallimansa koetukset tarkoittavat, vai täytyykö Hänen lyödä vielä kovemmin — tahi kokonaan jättää meidät turmeluksemme eloja niittämään. Varjelkoon Herra armossa Suomea semmoisesta katovuodesta, sillä sitä se ei kestäisi! — — —
* * * * *
"Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinoin tehnyt olet." Suuri on Sinun armos Suomen köyhää kansaa kohtaan aina ollut, suuri se vielä nytkin on! "Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden!" Meillä on syntiä vain, vanhurskautemme on kuin saastainen vaate, vaan älä meitä vielä hylkää, riennä meitä auttamaan, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet. Anna meille Pyhä Henkesi, särje kovat sydämmemme ja opeta meitä hengessä ja totuudessa rukoilemaan: anna meille meidän syntimme anteeksi. Vanhurskas Jumala, kukista kaikki yritykset, jotka tahtovat turmella rakasta Suomeamme. Me olemme heikot, ole Sinä väkevä meissä! Varjele Suomen Siionia! Kylvä sen saarnatuoleilta elämän sanaa, jotta kansamme paremmin kuin nyt oppisi tuntemaan Hänen, joka yksin on "tie, totuus ja elämä." Valaise hallitsijamme ja auta häntä Sinun pelvossasi valvomaan totuuden ja oikeuden pyhyyttä isiemme maassa! Vuodata Suomen nyt kokoontuneisin säätyihin se rukouksen henki, joka etsii ja saa viisautta ja voimaa Sinulta! Armahda, Herra, kaikkia Suomen kansalaisia — niitäkin, jotka eivät Sinua tunne. Opeta meitä kaikkia tyytymään Sinun kuljetukseesi, ylistämään Sinun pyhää nimeäsi näinäkin koetuksen aikoina! "Herra kenen tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elämän sana." Kirkasta se meille tämän talviyön pimeässä, jotta oikein ymmärtäisimme, että "kaikki Sinun tiesi ovat armo ja totuus niille, jotka Sinua pelkäävät." Valmista nimellesi täällä särjettyjen sydänten kiitosuhri todistukseksi, että Sinä olet meidät valinnut "kansaksesi ja laitumesi lampaiksi," ja että Sinä meitä vielä tahdot käyttää kukistamattoman valtakuntasi palveluksessa. — Herra, Sinä olet meidän linnamme, me turvaamme Sinuun! Amen.
"Autuas on se kansa, jonka
Jumalana on Herra."
Ps. 144: 15.