"No, muoriseni, kuinka jaksat?"
Vanhus seisoi sanattomaksi hämmästyneenä, silmät suurina, auki suin.
Ruhtinas nauraen suuteli häntä uudestaan.
Hän sopersi:
"Sinä! Sinä se oletkin! Voi taivasten tekijä!"
"Rakas vanha Victoireni!"
"Älä sano minua siksi!" huudahti toinen vavahtaen. "Victoire on kuollut… vanhaa palvelijaasi ei ole enää olemassa. ['Ontto neula', kirj. Maurice Leblanc. Ilmestynyt suomeksi 1909.] Minä kuulun kokonaan Genevièvelle." Ja ääntänsä alentaen: "Hyvä Jumala! Minä näin nimesi sanomalehdissä. On siis totta, että sinä olet jälleen ryhtynyt pahuuteen?"
"Niinkuin näet."
"Ja kuitenkin vannoit minulle, että se oli lopussa, että olit lähdössä ainiaaksi pois, että tahdoit tulla kunnialliseksi mieheksi!"
"Yrittänyt olen. Yrittänyt olen neljä vuotta… et voi sanoa, että olen antanut itsestäni puheenaihetta näinä neljänä vuonna!"