Hän puhui verkalleen, miettiväisellä äänellä, ja hänen vielä hymyilevät silmänsä saivat kostean kiillon, kuin olisivat vuotamattomat kyyneleet ilmaisseet hänen innostuksensa ja hänessä kytevän luottamuksen.
Sernine oli kuunnellut häntä yltyvällä hämmästyksellä, eikä hän yrittänyt salata liikutustansa. Hän mutisi:
"Minä ihailen teitä…"
"Oi", sanoi tyttö, "se on liian suuri sana!"
"Ei, ei; minä vakuutan teille, että työnne on ihailtava ja että te antaudutte siihen sellaisella kiintymyksellä ja uljuudella…"
Geneviève keskeytti hänet hilpeästi kysäisten:
"Oletteko rikas, monsieur?"
"Miksi?"
"Oletteko rikas?" hän toisti.
"Olen."