Hän oli tarttunut Gérardin oikeaan käteen ja koetti saada sitä vasarana mäjäyttämään toista.
Gérard vääntelihe ja rimpuili, kauhistuksen runtomana. Hän ymmärsi.
"En mitenkään!" kangerteli hänen kielensä. "En mitenkään!"
"Iskekää! Yksi lyönti vain, ja sillä tehty! Yksi lyönti, niin te olette kuin tuo mies. Yksikään ei voi tuntea teitä toiseksi."
"Sanokaa minulle hänen nimensä…"
"Iskekää ensin!"
"En mitenkään! Voi, tätä kidutusta… minä rukoilen teitä… kohtsiltään…"
"Nyt… minä vaadin, teidän täytyy!"
"Ei, ei; minä en voi sitä tehdä."
"Iskekää, hupelo! Se merkitsee onnea, mainetta, rakkautta…"