"Niin ajattelee ruhtinas Serninekin", mutisi Jacques Doudeville itsekseen.
"Ja tänä yönä", jatkoi etsivän osaston päällikkö, "ovat ne jälleen liikkeellä — samat kaksi." Ja hän lisäsi: "Sitä parempi. Kahden pahantekijän kytkemisen mahdollisuus on sata kertaa suurempi kuin yhden."
Lenormand hoiti miehiänsä, toimitti heidät makuulle ja tarkasteli, olivatko ahdistajat pudottaneet mitään tai jättäneet jälkiä. Hän ei löytänyt mitään ja lähti taas itsekin levolle.
Kun Gourel ja Doudevillet eivät aamulla paljoakaan kärsineet vammoistaan, niin hän käski veljeksien kierrellä ympäristössä ja läksi itse Gourelin kanssa Parisiin jouduttamaan asioita ja antamaan ohjeita.
Hän söi puolipäivällistä konttorissaan. Kello kaksi hän sai hyviä uutisia. Dieuzy, hänen parhaita salapoliisejaan, oli saanut haltuunsa Steinwegin, Rudolf Kesselbachin kirjeenvaihtajan, saksalaisen astuessa ulos Marseillesin junasta.
"Onko Dieuzy tullut?"
"On, hra päällikkö", vastasi Gourel. "Hän on täällä saksalaisen keralla."
"Osota heidät luokseni!"
Samassa soi puhelin. Jean Doudeville puhui Garchesin postikonttorista.
"Tekö siellä, Jean? Onko uutisia?"