"Salaisen käytävän kautta, jonka nuo konnat kaiketi ovat ihan äskettäin saaneet muodostetuksi."
"Ja joka epäilemättä päättyy rouva Kesselbachin asunnossa", sanoi
Gourel.
"Niin, kenties", vastasi Lenormand; "mutta minulla on toinen käsitys."
He kiersivät pitkin muurinviertä. Oli sees yö, ja vaikka heidän hahmojansa tuskin näkyi, niin näkivät he itse kyllin selvästi, voidakseen tarkastella muurin kivilaakoja ja varmistuakseen siitä, ettei niissä ollut taitavimmastikaan piilotettua aukkoa.
"Ehkä on käytetty tikapuita?" vihjasi Gourel.
"Ei; Gertrudehan pääsee pujahtamaan ulos keskellä päivää. Sellainen kulkutie, jota minä tarkotan, ei voi päättyä ulkosalla. Käytävän suun täytyy olla jossakin rakennuksessa."
"On vain nämä neljä puutarhataloa", intti Gourel, "ja ne kaikki asuttuja."
"Eipä sentään. Kolmas, Pavillon Hortense, on tyhjillään."
"Kuka sen on sanonut?"
"Portinvartija. Rouva Kesselbach vuokrasi sen, koska se on lähellä hänen omaa asuntoansa ja hän pelkäsi melua. Kuka tietää, vaikka hän niin tehdessään olisi toiminut Gertruden vaikutuksen alaisena?"