"He selittelevät hänelle seikkailuansa", ajatteli hän. "Kaiketi on parooni nyt riehuvassa raivossa."
Hälinää jatkui pohjakerran huoneissa. Alteinheim varmaankin kuulusteli kumppaneitansa. Vasta puolen tunnin kuluttua kuuli Sernine askeleiden nousevan ylös portaita.
"Menkää levolle, kaikki", käski Altenheimin ääni.
Parooni astui huoneeseensa, mukanaan yksi miehensä, ja sulki oven.
"Ja minäkin käyn levolle, Dominique. Emme pääsisi sen pitemmälle, vaikka istuisimme kaiken yötä jaarittelemassa."
"Minun mielipiteeni on", arveli toinen, "että hän tuli sieppaamaan
Steinwegiä".
"Se on minunkin mielipiteeni; ja sehän tässä onkin hauska puoli, kun kerran Steinweig ei ole täällä."
"Ruhtinas siis on hävinnyttä miestä?"
"Hävinnyttä varmasti."
"Silti", virkkoi toinen, "täytyy meidän päästä hänestä eroon."