"On… on…"
Mutta kuolevan silmien ilmeestä tunsi Weber, että asiassa oli vielä jotakin lisää ja että salaisuus ei ollut täsmälleen se. Mikä se sitten oli? Mikä oli se outo ja käsittämätön arvotus, jonka Altenheim tahtoi selittää ennen kuolemaansa?
Hän kuulusteli tätä jälleen:
"Ja missä on hra Lenormand itse?"
"Tuossa…"
"Mitä tarkotatte? Täällä?"
"Niin."
"Mutta täällä olemme vain me itse!"
"On… on…"
"Puhukaa!"