"Kahvia", vastasi kreivi.
"Teitä varten?"
"Ei, häntä varten. Minä en ole tilannut kahvia."
Lääkäri kaatoi hiukan kahvia, maistoi sitä ja sanoi:
"Oikeassa olin: hänet on huumattu unettimella."
"Mutta kenen vehkeillä?" huudahti keisari vihastuneena. "Kuulkaahan,
Waldemar, täällä käyvät asiat tuskaannuttavan nurinkurisesti!"
"Sire…"
"Niin, minä olen saanut siitä tarpeekseni!… Alan todella uskoa, että mies on oikeassa ja että linnassa on joku… Nuo kultarahat, tuo unetin…"
"Jos kukaan olisi päässyt tähän suljettuun paikkaan, Sire, niin se olisi tullut jo tiedoksi… Me olemme etsineet joka suunnalta kolme tuntia."
"Kuitenkaan en minä höystänyt hänen kahviansa, sen vakuutan… Ja ellette te sitä tehnyt…"