Hän hätkähti ja sanoi:
"Kantakaa minut; kantakaa minut palatsiin."
Lääkärin suostumuksella Waldemar kutsui miehensä ja lähetti sanan keisarille. Lupin laskettiin paareille ja kulkue läksi palatsiin.
"Ensimäiseen huonekertaan", hän jupisi.
Hänet kannettiin ylös portaita.
"Käytävän päähän", hän määräili. "Viimeiseen huoneeseen vasemmalle."
Hänet kannettiin viimeiseen huoneeseen, joka oli kahdestoista, ja hän vaipui menehtyneenä tuolille istumaan.
Keisari saapui. Lupin ei liikahtanut, istuen vain tajuttoman näköisenä, silmät ilmeettöminä.
Sitte hän näytti muutamien minuuttien kuluttua heräävän, katseli ympärilleen, seinille, lakeen, ihmisiin ja sanoi:
"Huumaavaa ainetta, kaiketi?"