"Hän tehoaa minuun. Minun on työläs uskoa, että mies voi näytellä tuolla tavoin…"
Kello löi puoli kaksitoista… Neljännestä vailla kaksitoista…
Lupin pysyi liikkumattomana, nyrkit ohimoillaan.
Keisari odotti, silmät kiintyneinä kronomeetteriin, jota Waldemar piteli kädessään.
Kymmenen minuuttia vailla… viisi minuuttia vailla…
"Onko automobili paikalla, Waldemar?… Ovatko miehenne valmiina?"
"Kyllä, Sire."
"Onko tuo kellonne lyöntilaitoksella varustettu, Waldemar?"
"On, Sire."
"Kahdentoista viimeisellä lyönnillä siis…"