"Sitokaa hänet!… Ranteet ensin… vöillänne… Ja nilkat…
Joutuin!…"
Nujerrettuna ja taistelukyvyttömäksi tehtynä ei Välikauppias enää vastustellut. Kumppanien häntä sitoessa Lupin kumartui heidän ylitseen ja antoi heille kaksi kamalaa iskua päähän revolverinsa tyvellä. He lysähtivät lattialle.
"Siinäpä oli kelpo työ", hengähti hän. "Vahinko ettei heitä ole viisikymmentä lisää. Olin juuri sillä päällä… Ja kaikki kävi niin helposti… hymyllä… Mitä arvelet siitä, Välikauppias?"
Roisto makasi sadatellen. Lupin puheli:
"Reipastu, veikkonen! Lohduta mieltäsi ajatuksella, että olit apuna hyvässä teossa, rouva Kesselbachin pelastamisessa. Hän saapuu itse kiittämään sinua ritarillisuudestasi."
Hän meni toisen huoneen ovelle ja avasi sen:
"Mitä tämä on?" äännähti hän, pysähtyen kynnykselle ällistyneenä, tyrmistyneenä.
Huone oli tyhjä.
Hän astui ikkunan luo, näki tikapuut nostetuksi ulokkeen kaidetta vasten, ja jupisi:
"Riistetty… riistetty… Louis de Malreich… Voi sitä konnaa!…"