"Oi, tekö!" sopersi hän. "Ne eivät ole teihin kajonneet!"
Hän kohottausi ja viittasi vajan taustalle päin:
"Tuonne… 'hän' meni tuolle suunnalle… minä kuulin askeleet… olen varma… Teidän täytyy mennä sinne… olkaa niin hyvä!"
"Minun täytyy ensin saada teidät pois", intti toinen.
"Ei, minusta älkää välittäkö… menkää hänen peräänsä… Minä rukoilen teitä… Iskekää häneen!"
Tällä kertaa ei pelko näyttänyt Doloresia masentavan, vaan antavan hänelle tavatonta tarmoa.
Lupin avasi hänen siteensä, laski hänet hellävaroen sohvalle ja sanoi:
"Te olette oikeassa… Sitäpaitsi ei teillä ole mitään peljättävänä täällä… Odottakaa minua, minä tulen takaisin…"
Hänen tehdessään lähtöä tarttui Dolores hänen käteensä:
"Entä te itse?"