"Niin mitä?"
"Jos tuo mies…"
Tuntui siltä kuin olisi hän kammonnut sitä suurta, viimeistä ottelua, johon oli alistamaisillaan Lupinin, ja kuin olisi hän viime hetkessä halunnut tämän siitä pidättää.
Toinen vastasi:
"Kiitos, älkää ollenkaan olko peloissanne. Mitä olisi minun peljättävä? Onhan hän yksikseen."
Ja poistuen Doloresin luota meni hän vajan taustalle. Odotuksensa mukaisesti näki hän tikapuut nostetuiksi seinää vasten. Niiden avulla hän pääsi sen pikku ikkunan tasalle, josta hän oli tarkannut konnien kokousta. Sitä tietä oli Malreich palannut asuntoonsa Rue Delaizementin varrelle.
Hänkin sen vuoksi käytti samaa tietä, kuten muutamia tunteja takaperin, kapusi toisen vaunuvajan luhdille ja alas puutarhaan. Siten joutui hän Malreichin vuokraaman huvilan taustalle.
Hän ei, kumma kyllä, hetkeäkään epäillyt löytävänsä Malreichia sieltä. Hän tapaisi vihamiehensä ehdottomasti, ja se kauhistuttava taistelu, jota he kävivät toinen toistansa vastaan, oli lähenemässä loppuansa. Muutaman minuutin kuluttua olisi kaikki lopussa päin tai toisin.
Hän joutui ihmeisiinsä, kun huomasi erään oven ripaa vääntäessään säpin avautuvan, joten hän sai vetää oven auki. Huvila ei ollut edes lukittu.
Hän eteni keittiön ja eteisen läpi, nousi ylös portaita; ja hän asteli jyrkin mielin, edes yrittämättä heikentää askeleittensa töminää.