"Pidä ruutisi kuivana ja miekkasi terotettuna, kuten keisari-kuomani sanoo. Octave! Mene syömään päivällisesi linnassa palvelijain kanssa. Kerro heille lähteväsi automobililla Parisiin tänä iltana."
"Teidän kanssanne, isäntä?"
"Ei, yksinäsi. Ja heti päivällisen jälkeen lähde liikkeelle kaikkien nähden."
"Mutta Parisiinhan kait en lähde…"
"Et. Pysy puiston ulkopuolella, kilometrin päässä, kunnes minä tulen.
Sinulle tulee pitkällinen odotus."
Hän poltti vielä toisen savukkeen, läksi kävelylle, asteli linnan editse, näki valoa Doloresin huoneista ja palasi sitte huvilinnaan.
Hän otti kirjan lukeakseen. Puoli kahdeltatoista hän meni makuuhuoneeseensa. Hän jätti ikkunan puoli avoimeksi ja pani revolverit pieluksensa alle. Sitte hän rauhallisesti, vähintäkään kiihtymystä osottamatta, asettui täysissä pukimissa vuoteelle ja puhalsi kynttilän sammuksiin.
Ja hänen pelkonsa alkoi.
Se tapahtui heti. Tuskin tunsi hän pimeyden ympärillään, kun jo pelko alkoi hänet vallata!
"Horna vieköön!" sadatti hän.