Lupin asteli pois jokseenkin hämmästyneenä. Olihan hän käskenyt nuorta miestä lukitsemaan ovet eikä palaamaan palvelijain poistuttua.
Hän sai heti todistuksen siitä, että Pierre ei ollut totellut häntä: puiston pääportti oli avoinna.
Hän meni sisälle, etsiskeli linnan läpikotaisin, huuteli. Ei vastausta.
Äkkiä juohtui hänen mieleensä huvilinna. Kukapa tiesi?
Rakastamastansa naisesta huolissaan ja vaistonsa pakottamana oli
Pierre Leduc saattanut mennä haeskelemaan häntä sieltä päin. Ja
Doloresin ruumis oli siellä!
Säikähtyen alkoi Lupin juosta.
Ensi näkemällä ei huvilinnassa näyttänyt olevan ketään.
"Pierre! Pierre!" huusi hän.
Ei kuulunut hivaustakaan. Hän astui eteiskäytävään ja siihen huoneeseen, joka oli ollut hänen asuntonaan.
Hän pysähtyi kynnykselle kuin naulittuna.
Doloresin ruumiin kohdalla riippui Pierre Leduc, nuora kaulassa, kuolleena.