Madame Ernemont seisoi pienessä arkihuoneessaan garchesilaisessa huvilassa, vapisten, säikähtyneenä ja valjuna, edessään olevaa ilmestystä tuijotellen.
Lupin… tulija oli Lupin.
"Sinä!" hoki toinen. "Sinä!… Mutta sanomalehdet kertoivat…"
Lupin hymyili kaihomielisesti:
"Niin, minä olen kuollut."
"Siis… siis…" änkkäsi toinen.
"Tarkotat, että jos olen kuollut, niin minulla ei ole mitään tekemistä täällä. Usko minua, minulla on vakavat syyt, Victoire."
"Kuinka oletkaan muuttunut!" surkutteli toinen.
"Muutamia pikku pettymyksiä… Mutta ne ovat mennyttä. Kuule. Onko
Geneviève kotona?"
Toinen äityi äkilliseen raivoon: