"Varokaa, Sire, varokaa!"
Säikähtyneitä huutoja… voimakas ryske kappelista päin… Keisari kääntyi katsomaan. Hän näki ison kiven tuulispäänä vierivän päällensä.
Samassa erakko sieppasi häntä vyötäisiltä ja paiskasi hänet syrjään.
Lohkare iski kivi-istuinta vasten, jonka edessä keisari oli neljännessekuntia aikaisemmin seisonut, ja särki sen sirpaleiksi. Erakon avutta olisi keisari saanut surmansa.
Hän ojensi tälle kätensä ja sanoi:
"Kiitos."
Upseerit tunkeutuivat hänen ympärilleen.
"Ei mitään hätää, hyvät herrat… Olemme päässeet peljästyksellä… vaikka se olikin aimo peljästys, sen tunnustan… Ilman tätä arvoisaa vanhusta…"
Ja erakon luokse astuen hän kysyi:
"Mikä on nimenne, ystävä?"