"Kukako olen? Minähän olen eversti!"
"Ei, ei; se jota minä kutsun everstiksi, se joka kirjottaa tuolla… omaksutulla… nimimerkillä, ette ole te!"
"Kyllä, kyllä… Tuo toinen oli vain… Mutta, hyvä hra Kesselbach, tällä kaikellahan ei ole mitään merkitystä. Oleellista on, että minä… olen oma itseni. Ja se minä olen, sen vakuutan teille!"
"Mutta nimenne?…"
"Eversti… toistaiseksi."
Hra Kesselbachin valtasi kasvava pelko. Ken oli tämä mies? Mitä tahtoi hänestä mies?
Hän huusi:
"Chapman!"
"Onpa omituista noin huutaa! Eikö minun seurani teille riitä?"
"Chapman!" huusi hra Kesselbach uudestaan. "Chapman! Edwards!"