"Niin."
Don Luis naurahti ja sanoi:
"Minä tiesin, että hän vetäytyisi pois aikanaan eikä antaisi perään ennenkuin viimeisellä hetkellä. Teillä on täytynyt olla epämiellyttävä hetki, Mazeroux, sillä luonnollisesti te uskoitte minua heti alun pitäen."
Hän söi puhuessaan ja jokainen suuntäysi näytti palauttavan hiukan hänen tavallista eloisuuttaan.
"Mainio ruokahalu!" sanoi hän. "Tunnen pääni niin kevyeksi. Mutta minun on harjoitettava, että totun tällaiseen."
"Ei kukaan saattaisi luulla teidän paastonneen neljääkymmentäkahdeksaa tuntia".
"Niin, sellaista se on kun on vahva ruumis ja voimia kestää. Puolen tunnin kuluttua olen minä kuin uusi mies. Kunhan saan vain ajaa partani ja ottaa kylvyn."
Kun hän oli lopettanut pukeutumisensa, söi hän Mazerouxin valmistaman aamiaisen, munia ja kylmää lihaa. Sitten hän nousi ja sanoi:
"Lähtekäämme nyt".
"Ei ole mitään kiirettä. Paneutukaa levolle muutamiksi tunneiksi.
Prefekti voi odottaa."