"Te tarkoitatte?"
"Tarkoitan, että hän on ollut, ilman epäilystäkään vain välikappale kanssarikollistensa käsissä."
"Yhden kanssarikollisen?"
"Muistakaa hänen miehensä huudahdusta eilen virastossanne: 'Oh, ne roistot! Ne roistot.' On siis ainakin yksi kanssarikollinen ja se on ehkä sama mies, joka oli läsnä Café du Pont-Neufilla päällikkö Vérot'n ollessa siellä viimeistä kertaa: mies punaisenruskeine partoineen ja hopeapäisine ebenholtsikeppineen. Niin että…"
"Niin että", täydensi herra Desmalions, "vangitsemalla rouva Fauville epäilyksenalaisena on meillä toivoa saada käsiimme hänen rikostoverinsa."
Perenna ei vastannut. Prefekti jatkoi miettivästi;
"Vangita hänet… vangita hänet… siihen tarvitsemme jonkun syyn.
Ettekö ole löytäneet mitään aihetta?"
"En, herra prefekti. Tutkimukseni on ollut ymmärrettävästikin hyvin summittaista."
"Mutta meidän on ollut äärimmäisen tarkkaa. Olemme etsineet joka sopen huoneessa."
"Ja puutarhassa?"