Tämä aivan käsittämätön kuolonratsastus levitti sellaisen hämmingin maurien joukkoon, että heidän hyökkäyksensä kävi aivan laimeaksi ja voitto saatiin ilman vastustusta.
Nämä sekä lukemattomat muut esimerkit hullunrohkeasta sankarillisuudesta muodostivat nyt Perennan sankaritarun. Ne kuvasivat tämän salaperäisen olennon yli-inhimillistä tarmoa, ihmeellistä häikäilemättömyyttä, yllättävää mielikuvitusta, seikkailuhalua ja kylmäverisyyttä sekä suorastaan ruumiillista etevämmyyttä, joten oli mahdotonta olla pitämättä häntä Arsène Lupinina, mutta uutena, suurempana Arsène Lupinina, voittojensa kautta ihannoituna ja jalostuneena.
Eräänä aamuna neljätoista päivää bulevardi Suchet'illa tapahtuneen kaksoismurhan jälkeen oli tämä merkillinen mies, joka oli herättänyt niin suurta huomiota, ja josta kaikkialla puhuttiin kuten tarumaisesta olennosta — eräänä aamuna oli don Luis Perenna pukeutunut ja tehnyt kierroksen talossaan.
Se oli tilava ja mukava talo 1700-luvulta pienen Place du Palais-Bourbonin varrella. Hän oli ostanut sen eräältä rikkaalta unkarilaiselta, kreivi Malonyilta täysin kalustettuna; hän sai hevoset, vaunut, auto samoinkuin kahdeksan palvelijaakin, vieläpä kreivin sihteerin, neiti Levasseurin, joka otti hoitaakseen taloutta ja lähettääkseen pois kävijöitä — kiusanhenkiä, sanomalehtihaastattelijoita ja taide-esineitten kaupittelijoita — joita talon loisto ja uuden omistajan rikkauden maine sinne houkutteli.
Lopetettuaan tallin ja vaunuvajan tarkastuksen kulki hän viistoon yli pihan, meni työhuoneeseensa, aukaisi ikkunan ja pisti ulos päänsä. Hänen eteensä aukeni vilkas näkymä koko place du Palais Bourbonilta.
"Oh, peijakas", sanoi hän, "nuo kirotut salapoliisit ovat vielä siellä. Ja niin on jo jatkunut neljätoista päivää. Nyt olen jo pian kyllästynyt tähän vakoilemiseen."
Hän istuutui tyytymättömänä silmäämään kirjeitään, repi rikki ne, jotka olivat henkilökohtaisia ja teki huomautuksia toisiin, jotka koskivat almunanojia tahi sisälsivät tapaamisia. Lopetettuaan hän soitti.
"Pyytäkää neiti Levasseuria tulemaan sanomalehtineen."
Neiti Levasseur oli ollut unkarilaisen kreivin esilukijana samalla kertaa kuin sihteerinäkin ja Perenna oli opettanut hänet poimimaan sanomalehdistä kaikki häntä koskevan ja joka aamu antamaan hänelle tarkan selonteon rouva Fauvillen asiasta.
Aina mustiin puettuna, omaten hyvin hienon ja miellyttävän ulkomuodon, oli heti alussa tehnyt Perennaan vaikutuksen. Hänellä oli hieno käytös, vakavat ja miettivät kasvot, joiden kautta oli mahdoton tunkeutua hänen sielunsa salaisuuksiin; kasvot olisivat vaikuttaneet kovilta, jollei niitä olisi ympäröinyt vaaleiden kutrien sädeloisto. Hänen äänensä oli pehmeä ja sointuva, ja Perenna kuunteli sitä mielellään ihmetellen usein, mitä tämä mahtoi ajatella hänestä, hänen elämäntavoistaan ja kaikesta mitä lehdillä oli sanomista hänen salaperäisestä menneisyydestään.